sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Kotirosticcerian kananpoika uunissa

Jep jep. Tervehdykset ennätystehtaalta.

Italialaisten maineeseen nähden ihmeen punktuaalisesti toteutettu iltaruokailu on viime aikoina asettunut tässä talossa uusiin sfääreihin.

Tyypillisesti uutisten tai muun tv-viihteen äärellä klo 20-21 vietetyn perheen yhteisen ateriointihetken manipulointi on nimittäin ollut keskeinen työväline, kun on pyritty luomaan illuusiota mittavammasta vapaa-ajasta ja eritoten viikonlopun loputtomuudesta.

Viimeaikaisten kenttätutkimusten valossa seuraavat tekijät onkin todettu tehokkaimmiksi keinoiksi venyttää vajaaksi jäänyttä iltaa ja liian lyhyttä viikonloppua:


1. Päätä kokata ruokaa, jonka kypsyminen vie aikaa. Puhutaan tunneista.

2. Valitse raaka-aine, joka pakastettuna vaatii pitkän (n. 10-12h) sulatuksen.

3. Huolehdi, että et missään nimessä käynnistä sulatusprosessia ruoanlaittoa edeltävänä iltana. Äläkä varsinkaan pilaa arvokasta aamu-unta heräämällä herätyskelloon vain siksi, että jotain pitäisi ottaa ajoissa sulamaan.

4. Kun ruoanlaittoaika alkaa raaka-aineiden puolesta lopulta olla käsillä, kerää viimein voimasi ja siivoa keittiö, pese pyykit, hinkkaa vessat, imuroi, pyyhi pölyt ja kastele vielä kukatkin. SITTEN voit kunnolla rauhoittua hellan ääreen.


Tämä keskiyön kananpoika on kuitenkin kaiken odotuksen arvoinen.

Eikä sen myöhäinen murkinoitsijakaan herännyt yöllä painajaisiin.

(Ne tosin vaanivat ihan siinä kulman takana, kun herätyskello heti unen tultua viritteli jo ensinuottejaan. Mutta se onkin jo ihan eri tarina se.)


PS. Yösyöpöttelylle on italialaisilla muuten ihan oma käsitteensäkin, spaghettata di mezzanotte, keskiyön spaghetit. Se on hätävarana silloin kun vieraita alkaa illan edetessä uudelleen huikoa ja jotain suolaista pitäisi loihtia nopeasti, isosti ja helposti. Tuon kategorian eittämätön kuningas on tietysti Spaghetti aglio olio e peperoncino.


Pollo arrosto con patate - Uunissa paahdettu kananpoika & perunat (kahdelle nälkäiselle & rintafileet seuraavan päivän lounassalaattiin)

n. 1,5 kg kananpoika/broileri/tms.
1 rkl voita
1 rkl oliiviöljyä + loraus öljyä uunivuoan pohjalle
1 rkl rosmariinia
1 tl oreganoa
1 tl salviaa
(* tuoreilla yrteillä aina kaunihimpi, mutta kuivatutkin käyvät mainiosti!)
1 valkosipulinkynsi
1 vajaa rkl karkeaa merisuolaa
pikkuraapaisu mustaa pippuria

Täyte
1/2 luomusitruuna
1 rosmariininvarsi ja/tai muutama salvianlehti
1 valkosipulinkynsi

Uuniperunat
6 keskikokoista perunaa
(ruokalusikallinen valkoviinietikkaa)
1 tl karkeaa merisuolaa
rosmariinia


Kananpojan valmistelu

1. Sulata lintu ohjeiden mukaan (ajoissa, jos haluat syödä ihmisten aikoihin).

2. Huuhtele sulanut siivekäs kylmällä vedellä ja kuivaa talouspaperilla.

3. Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen ja valmista maustevoi tehosekoittamalla tai mortteloimalla kaikki mausteet tasaisesti sekaisin.


4. Pese sitruuna ja pilko puolikas muutamaan pienempään lohkoon.

5. Pirskauta uunivuoalle hieman öljyä ja voitele vuoka tasaisesti. Siirrä kananpoika sitten vuoalle ja hiero maustevoi kanaan kauttaaltaan. Myös kanan sisuksiin. Lopuksi lisää kanan massuun vielä sitruunalohkot, puoliksi pilkottu valkosipulinkynsi ja yritit. Jos kotoa löytyy (ja taidat solmimisen), voit vielä viimeistellä paistinlangalla tipusen jalat siveästi suppuun.

6. Paista kanasta 2 tuntia 200 asteisessa uunissa. Paistoajan puolivälistä lähtien ota kana n. 10 minuutin välein uunista rapeuttavaan öljykylpyyn (= nostele lusikalla vuoan pohjalta paistonestettä tipun ylle).

7. Paistoajan tultua päätökseensä, anna kananpojan asettua vielä 10 min. ajan ennen kuin käytte kisaamaan koipipaloista.


Perunat, uunikanan parhaista parhaat kaverit

1. Kun kananpoika on laitettu uuniin, aloita perunahommat. Pese, tarvittaessa kuori ja lopuksi pilko perunat pienehköiksi paloiksi. Huuhtele tärkkelykset pois kylmällä vedellä.

2. Laita perunat kattilaan kiehumaan. Mausta keitinvesi suolalla ja halutessasi myös etikalla (italialaisen perimätiedon mukaan etikka auttaa kypsentämään perunat pehmeiksi sisältä ja rapeiksi pinnalta). Kypsennä perunoita kunnes vesi alkaa kiehumaan ja kaada ne sitten lävikön kautta hieman kuivahtamaan.

3. Jos uuniin vain kanan rinnalle mahtuu, ota peliin toinen uunivuoka perunoita varten. Laita perunat vuokaan, pölli kanavuoasta viisi lusikallista paistinlientä perunoiden sekaan ja nypi joukkoon vielä vähän rosmariinia. Tyrkkää perunat uuniin kanan rinnalle kun kanan paistoaikaa on kulunut noin 45 min. (vähemmällä paistoajalla väri saattaa jäädä hieman aneemiseksi, ks. havainnekuva) ja sekoittele välillä samoihin aikoihin kun kana käy öljykylvyillä.

4. Kanan valmistuttua kaada kanan paistovuoasta enimmät nesteet jemmaan (niillä tai luista & muista roippeista keitetyllä liemellä kanan elämä jatkuu vaikkapa keitoissa tai risotoissa!) ja ripottele perunat kanan kaveriksi.

Buon appetito.. e buona notte!



Teksti napoliksi ja englanniksi löytyy täältä.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Kuuma peruna pizzassa

Kun elämän on jakanut useamman vuoden ajan Italian ja italialaisen kanssa, ovat tietyt saapasmaan eriskummallisuudet kääntyneet huomaamatta ihan tavallisiksi asioiksi.

Tällä viikolla löysin itseni selittelemässä niistä kahta.

Toinen oli luudalla kotonamme hurjasteleva noita-akka.

Ei. Emme ole erehtyneet vuodenajasta. Meidän joulukoristeisiin kuuluu ihan tarkoituksella tuo väkäleuka, Befana nimeltään, joka tuo loppiaisaattona SUKALLISEN karkkeja liesituulettimen alle tässä takattomassa kodissa.

Ja jos mahdollisesti olen ollut vähän tuhma (hyvin epätodennäköistä), Befana saattaa tuoda myös vähän hiiliä. Vaikka sokeristahan nekin ovat, mustasta väristään huolimatta.

Ihan outo tyyppi tuo Befana, myönnän. Mutta hyvällä asialla. Sen verran riemukasta on herätä kerran vuodessa aamuun, jona tärkein tehtävä on rapistella karkkipapereita ja laskea karkkisaaliin määrä.




Se toinen seliteltävä oli tietysti peruna, tai foneettisesti kirjoitettuna pyhä pEruna, joka on löytänyt tiensä pizzaan.

Muistan selkeästi itsekin hieman kiekaisseeni kun ensimmäistä kertaa moisesta pyhäinhäväistyksestä kuulin.

Mutta minä, niin kuin kaikki muutkin jotka ovat uskaltaneet tätä rapeaa ihmettä puraista, olen nyttemmin harras perunapizzakäännynnäinen.


Rosmariinin suukottelema perunapizza (1 pellillinen)

2 pienehköä (pestyä) yleisperunaa (tai pari keitettyä perunaa eiliseltä)
rosmariininvarsi
ripaus suolaa & pippuria
1 (-2) mozzarellapallero
oliiviöljyä


Pizzapohja (vaikkapa puolikas tätä Francesca-serkun pizzataikinaa)
250 g vehnäjauhoja
100 g durumjauhoja (tai manitoba-jauhoja, jos oikein onnekkaasti saat niitä käsiisi!)
7 g tuorehiivaa (tai n. 1/3 kuivahiivapussista)
2,5 dl kädenlämpöistä vettä
ripaus sokeria
1 kevyesti kukkurallinen tl suolaa
oliiviöljyä

HUOM! Jauhomäärän voi myös korvata pizzajauhoilla. Niitä ja ihanan sitkon antavia manitoba-jauhoja kannattaa katsastaa täältä ja täältä!


 Pizzataikinan valmistus

1. Sekoita hiiva ja ripaus sokeria kädenlämpöiseen veteen (jos käytät kuivahiivaa, vesi saa olla vähän lämpimämpää). Anna hiivan tekeytyä 10 min. ajan.

2. Mittaa jauhot laakeaan kulhoon. Lisää hiivaneste jauhoihin vähän kerrallaan ja alusta taikinaa sitten 5 min. ajan.
* Jos jauhot ovat kovin kuivaa sorttia, lisää kädenlämpöistä vettä hiivansekoituksen jälkeen kunnes takina on pehmeä kuin korvanlehti.

3. Lisää suola ja alusta taikina pehmeäksi ja tasaiseksi yleiskoneella tai käsipelillä vielä 10 min. ajan.

4. Peitä kulho kelmulla ja anna nousta vähintään kaksinkertaiseksi (suosittelen min. 2h) huoneenlämmössä tai vaikkapa uunin suojissa uunivalon hennossa lämmössä.

5. Levitä uunipellille tasainen, ohut kerros oliiviöljyä. Siirrä taikina kulhosta pellin keskelle, ja painele se pellin kokoiseksi siirtyen pellin keskeltä reunoja kohti. Kastele sormia tarpeen tullen oliiviöljyssä ja muista, että hiljaa hyvä tulee.

Jos oliiviöljyä jää lopuksi kovasti ajelehtimaan pellin reunoille, siivoa ylimäärät pois talouspaperilla, ettei uuni ala pahasti kärtsäämään.

6. Anna pohjan nousta keittiöpyyhkeellä peitetyllä pellillä vielä tunnin ajan.

Kuorimaveitsellä saa halutessaan kuoria pois myös kuoret,
mutta tiedä, että kuorineen perunat ovat vielä piirun verran herkumpia... 

Perunapizzan paisto

1. Pilko mozzarellat ja anna nesteiden valua niistä pois lävikössä vähintään tunnin ajan. Auta operaatiota myös puristamalla nesteitä pois nyrkissä ja/tai talouspaperilla.

2. Laita keittiökulhoon viileää vettä, huuhtele perunat ja siivuta ne sitten kuorineen kuorimaveitsellä vesiastiaan. Kun molemmat perunat on siivuina, huuhtaise vesi muutamaan otteeseen, niin että enimmät tärkkelykset menevät alas viemäristä. Kuivaa perunat sitten keittiöpyyhkeellä ja/tai talouspaperilla.
* voit käyttää pizzaan myös edellisiltä aterioilta jääneitä jäähtyneitä keitettyjä perunoita. Siivuta perunat tässä kohtaa ohuehkoiksi siivuiksi ihan vaan veitsellä.

3. Laita uuni kuumenemaan maksimilämpötilaan (275 C). Älä käytä paistossa kiertoilmaa ettei pizza kuivu ja kärtsää liiaksi.

4. Kun uuni alkaa olla valmis ja perunasiivutkin kuivia, siirrä ne lautaselle ja mausta suolalla, pippurilla, rosmariinilla ja ripauksella oliiviöljyä. Pyörittele perunat kauttaaltaan öljyssä ja mausteissa.


5. Lado perunat tasaisesti pizzataikinan pinnalle. Vältä perunoiden latomista päällekkäin, jotta ne eivät jää uunissa raaoiksi. Kun perunat on paikoillaan, laita pizzapohja uunin ylimmälle tasolle kypsymään 10 min. ajaksi tai kunnes perunat ja pizzan reunat ovat saaneet jo pikkaisen väriä.

6. Ota pizza uunista ja revi päälle kauttaaltaan vielä mozzarella. Laita pizza takaisin uuniin ja anna kypsyä kunnes mozzarella on sulanut (n. 5 min.).

HUOM! Mozzarellan ei tarvitse alkaa kuplia. Riittää että juusto on juuri ja juuri sulanut. Jos mozzarellasta jää paiston jälkeen nestettä, anna talouspaperin imaista pahimmat pois.

7. Lorauta valmiin pizzan pinnalle oliiviöljyä ja ripottele pinnalle vielä hieman rosmariinia, ja ehkä pikkuisen suolaakin..

Sitten vain maiskis ja rouskis - ja buon appetito!



Anita Ekbergin muistoksi oli tietysti käväistävä pikkaisen myös Fontana di Trevillä
(jossa muuten jatkuvat edelleen restaurointityöt - hyvinkin koko tämän alkaneen vuoden).

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

2014 - It's a wrap!




Vuodenvaihto nelosesta vitoseksi oli kyllä ihan ainutlaatuinen kokemus.

Räpelsimme vilustuneen miehen kanssa kahteen pekkaan nolostuttavan pienen illallisen appiukon haalimasta muonasta. Miehellä ei ollut edes nälkä ja omatkin ruokahalut hupenivat, kun jännitin miten lahjakkaasti tulen tahraamaan anopin neitseelliset keittiöpinnat.

Eväitä mutustellessa katsoimme telkkarista, miten laulaja Gigi D'Alessio yritti lämmitellä pystyynjäätynyttä napolilaisyleisöä.

Todella pidetty mies tuo Gigi, muuten. Uutena vuotena televisiossa esitettyä konserttia juhlistettiin etukäteen Facebookissa mm. näin:


"Gigi D'Alession konsertti päättää vuoden 2014.

Ikään kuin vuosi ei vielä olisi ollut riittävän perseestä."


Ulkoistimme aaton juhlintaa sen verran, että saimme kalanperkeet vietyä roskakoriin ennen kuin parvekkeilta alkoi potentiaalisesti lentää vanhaa tavaraa niskaan. (Ihan ensimmäisenä italialaisena uudenvuodenaattona en osannut moista, saati hullua rakettienpaukuttelua, edes pelätä. Mutta opin kyllä nopeasti silloisella sotatantereella Ponte Lungon kaupunginosassa.)

Pakolliset kulaukset kuohuvaa joimme piccolopullosta parvekkeella hyisessä tuulessa klo 00.00.30.

Ja sitten sisään vällyjen alle katsomaan, kun tv-kanavilla heittäydyttiin discojunaan (jotenkin näin se aina kulkee) ennen kuin uni vei pois loputkin rippeet vuodesta 2014.

Vaikka vuosi olikin Gigin ihailijoiden sanoin jossain määrin perseestä (erityiskiitos masentaville uutisvirroille), niin olihan siinä tietysti myös paljon hyvää ja kaunista.

Kuten te siellä.

Kiitos kaunis siis seurastanne vuonna 2014 - ja tante belle cose vuodelle 2015!

Kevään ensi kukkaset Jardin des Plantes -puistossa Pariisissa.
Kevään valoa Notre Damella.
Suomen kesä on puhjennut kukkaan.

Kreikan pehmeänutuinen alkukesä.
Helleenikaverit helteessä.
Rakas rantakaistale Kosilla.

Ja toinen Avolassa, Sisiliassa
Sisilialaisen Marzamemin katukuvaan on ynnätty hieman väriä.
Raunioita ja romantiikkaa Temppeleiden laaksossa (Valle dei Templi).
Tyyntä myrskyjen jälkeen Cefalùssa.