sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Cinecittà - Rooman vähemmän nähty nähtävyys

Pikkutyttönä homma toimi vielä näin. Vein pienen kasettisoittimeni äitin ja isin aavistuksen isomman soittovälineen läheisyyteen ja painoin rec -nappulaa.

Radiossa oli Peter von Bagh ja Elämää suuremmat elokuvat. Ja musiikkia ja tunnelmia, jotka piti saada talteen.

Kohisevan ääniraidan suurimpia helmiä oli Fellinin ja Nino Rotan satumainen musiikki, johon tiivistyi kaikki. Elokuvan ääretön taika ja musiikin ihmellinen lumo.

Niinpä alkuviikosta vieraillessani Rooman legendaarisilla elokuvastudioilla Cinecittàssa Peter von Bagh oli monesti mielessä. Opastetun kierroksen saavuttua Fellinin kotistudiolle Teatteri numero 5:een vetäydyinkin hetkeksi muusta joukosta ja kiitin mitä syvimmin miestä, joka oli opettanut rakastamaan elokuvia. Myös niitä kaoottisia ja äänekkäitä italialaisia elokuvahistorian mestariteoksia.


Cinecittàn julkisivu - niin kuin puolet Rooman nähtävyyksistä - on tällä hetkellä remontissa.
Vierailijan vastaanottaa Venusian patsas Fellinin Casanovasta.
Ajan hampaan söpösti pureksiman studioalueen peruskivi on valettu vuonna 1936
ja Cinecittàn avajaisia juhlistettiin jo seuraavana vuonna.

Studioalueella saa kulkea vain oppaan matkassa.

Vain italialaisella studioalueella ränsistyneet lavasteet KUULUVAT asiaan.

Roomalaisrekvisiitan hautausmaa.

Edelleen käytössä olevat studion työtilat ovat todennäköisesti nähneet parempiakin aikoja..

Ja silti.. Nämäkin rumiksi rapistuneet instituutit
 ovat olennainen osa Italian luonteikasta charmia.

Muovisen rekvisiitan paja.

Brooklyniläinen kadunpätkä Roomassa.

Kadunpätkän takapihoilla tapahtuu kummia..

Los Angelesin vankilan portti vie suoraan roomalaiseen männikköön.

Ja se ken tästä portista käy, löytää itsensä muinaisesta Roomasta.

HBO:n Rooma -sarjaa varten Cinecittàan on rakennettu muinaisen
Rooman keskus Forum Romanum.

Aitoa täällä on vain oliivipuu.

Rooman kulisseissa.

Cinecittàn avainhenkilö.

Eksekutiivi parkissa Studio 5:n edessä.

"Kaikista maailman kaupungeista mieluiten asuisin Rooman Cinecittàssa ja sen Studiossa nro 5.
Sinne voin rakentaa koko maailman." (Federico Fellini)

Cinecittàn historia ja elokuvataiteen lyhyt oppimäärä on esillä alueen näyttelyissä.

Ah, täydellistä! Cinecittàsta matkamuistoksi voi ostaa studion oman nimikkoviinin!

Matkamuistomyymälästä löytyi myös italialaisen elokuvan värikkäitä historiikkeja.


Cinecittà on avoinna ma-su klo 9.30-20. Englanninkieliset opastetut kierrokset vedetään päivittäin klo 11.30 sekä 16.00. Aikuisten lippu opastetulle kierrokselle maksaa 20€ ja omatoimivierailu alueen näyttelytiloihin 10€ per henkilö. Vierailuun kannattaa varata kaikkinensa pari tuntia, ja vierailun lomassa kannattaa istahtaa hetki rauhassa myös alueen kahvilassa, josta saa kahven ja erityisen houkuttelevien matkamuistojen lisäksi myös hyvännäköistä (tällä kertaa en maistanut, pelkästään kaihoten katselin) lounasta.

Suoraan Cinecittàn kynnykselle pääsee punaisen A-linjan metrolla (suunta Anagnina, pysäkki Cinecittà).

Lisätietoja Cinecittàn tarjonnasta sekä aikatauluista löytyy täältä.


perjantai 19. syyskuuta 2014

Insalata Caprese

Lomaan liittyen minulla oli vain kolme pientä toivetta (lue: pakkomiellettä).

Sisilia.

Sisilialaisen ruoan kokkauskurssi.

Viininpoiminta.



Koska olen mestari haaveilemaan, mutta vähemmän ansiokas toteuttaja, (tämäkin) pitkään mielessä ollut matka meni näin.


Lento Sisiliaan varattu kaksi päivää ennen lähtöä.

Summanmutikassa vastaan tullut kokkauskurssinsuuntainen tiedusteltu päivää ennen.

Viininpoiminta.. Se toteutunee ensi kerralla. La prossima volta.


Mutta näin se meillä aina menee. Nopein liikkein, suuremmitta suunnitelmitta.

Kaikkea ei saa, mutta silti aina enemmän kuin osasi toivoakaan.


Matkan kokkailuosio A Lumia -maatilamajoituksessa (agriturismo) Noton kaupungin maisemissa käynnistyi niin italialaisen keittiön perustoilta, että se melkein huolestutti. Eikä tämä tällä kertaa pienenä alkupalana toteutettu salaattiklassikkokaan ollut Sisilian lahja maailmalle, vaan peräisin ihan eri saarelta, Caprilta.

Mutta niin lähellä Pachino -nimistä tomaattivaltakuntaa (Italiassa kirsikkatomaatteja eli cilieginoja kutsutaan usein nimellä pomodori pachino, sillä perimätiedon mukaan parhaat kirsikkatomaatit tulevat kaakkois-Sisilian Pachinon kaupungista) katsoin seikkaa läpi sormien.

Sillä jos jossain, niin tässä italialaisen keittiön perustiilessä hyvä tomaatti pääsee loistamaan.


Insalata caprese - Tomaatti-mozzarella salaatti

makeita kypsiä tomaatteja
mozzarellaa (di bufala eli parhaassa tapauksessa puhvelin maidosta tehtyä mozzarellaa)
tuoretta basilikaa
(mustapippuria/oreganoa)
suolaa
erityisen hyvää oliiviöljyä

Tässä pienessä antipastiversiossa tomaatteihin tehtiin viilto, joka purskuteltiin oliiviöljyllä ja maustettiin suolalla ja oreganolla. Sisään leikattiin pieni pala mozzarellaa ja päälle pirskoteltiin vielä hieman balsamicosiirappia.

1. Pese ja siivuta tomaatit paksuhkoiksi siivuiksi.

2. Kaada mozzarellasta pois neste ja kuivaa juustoa hieman puristamalla sitä talouspaperipalan sisällä. Leikkaa juusto sitten paksuhkoiksi siivuiksi.

* HUOM! Sekä juusto että tomaatit ovat parhaimmillaan jos ne tarjoillaan salaatissa huoneenlämpöisinä!

3. Huuhtele ja kuivaa basilikanlehdet.

4. Lado tarjoilulautaselle (ympyränmuotoon) vuorotellen tomaatti- ja mozzarellasiivuja. Mausta suolalla (sekä oreganolla/pippurilla) ja oliiviöljyllä. Koristele lopuksi kokonaisilla basilikanlehdillä.

Bonu pitittu!






Teksti löytyy täältä.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Back to Eataly eli inhokista ihastukseksi

Olen tässä matkan varrella huomannut, että mitä enemmän jotain asiaa inhoan, sitä kovemmin se kiehtoo.

Aterimet lounasvalmiuksissa.

Ei siis ole mitenkään tavatonta, että taannoin kärsittyäni Amerikan Master Chef -ohjelmaa noin 5 minuutin verran, halusin välittömästi tietää kaiken ohjelma(historia)n vastenmielisimmästä tuomarista. Enkä suinkaan tarkoita suloista luppakorvaa Gordon Ramsayta.

Kirjoitin siis googleen hakusanat disgusting jugde MasterChef USA.

Ja löysin etsimäni, Joe Bastianichin.

Mittavan lihatiskin iljettävin ja TIETYSTI kiehtovin tarjotin.

Miehen nimi ei ollut suinkaan vieras. Olin siihen törmännyt hiljattain useamminkin, sillä samaisen herran läsnäolo oli kaunistanut myös Italian omaa MasterChefiä.

Eikä siinä kaikki. Bastianich paljastui myös yhdeksi nimistä italialaisen ruokaimperiumin Eatalyn takana; amerikanitalialainen ravintoloitsijamiljonääri, joka oli vienyt italialaisen ruoan supermarket -konseptin menestyksellä myös rapakon taakse.

Eatalyn säilykeosasto.
Leipomon tarjontaa.

Ja niin olin oikein kunnolla koukussa. Kaksi inhokkia yhdellä iskulla. Mikäpä sen kiehtovampaa!

Olin nimittäin eräänlaisena jääräpäisenä periaatteen naisena päättänyt, että myös Eataly on ihan *sieltä*. Olkoonkin, että nimen alla on pystytetty eri puolille Italiaa ja maailmaa jotain niinkin taivaallista kuin italialaisen ruoan supermarket-ravintolahybridejä. Mutta ne hinnat. Onhan inhokkilistallani tietysti myös kaikenlainen ruokaelitismi.

Joten näin vastustamattoman cocktailin edessä en voinut muuta kuin mennä välittömästi Italian loman kärkeen katsastamaan paljon puhutun Rooman Eatalyn.

Jalkapallon maailmanmestaruuskisoja silmälläpitäen 1990 rakennettu
lentokenttäterminaali elää loiston päiviään vasta nyt.

Vaikka tiesinkin, että Eataly sijaitsee Ostiensen aseman lisärakennuksessa Air Terminalissa, hämmästyin silti, että 90-luvulla näyttäväksi lentokenttäjunien risteysasemaksi pystytetty rakennus oli päätynyt Rooman ruokakeitaaksi.

Mutta oikeastaan sekin oli plussaa. Olihan rakennus jossain siinä lyhyiden loiston päivien ja Eatalyn välissä ollut epämääräinen kodittomien valtaama, hieman pelottava mausoleum, jonka edustalle olin itsekin saapunut hämmentyneenä rinkka selässä 10 vuotta sitten. Ja yhtäkkiä tuo muistojen asema oli ymmärretty muuttaa viiteen kerrokseen levittäytyväksi ruoka - wait for it - TAIVAAKSI.

Pastamaakari hommissa.

Voisin seistä tässä opiskelemassa pastoja koko päivän.
Niinpä portista sisään käytyäni ja sekunnin sadasosan koko konseptia paheksuttuani heitin pois kaikki inhot ja nautin ilman huolta ruoan hinnoista tai siitä, keiden ruokaostoksia varten kauppa oikein oli tarkoitettu.

Sillä, haloo. Kyllä ainakin Rooman kokoiseen turistikohteeseen nyt yksi Eataly mahtuu. Ja ennen kaikkea tarvitaan.  Eivätkä ne hinnatkaan ihan niin hirveästi suomalaisten markethintojen rinnalla joutuneet häpeämään (varsinkin, kun en ollut tekemässä viikon ruokaostoksia. Lähinnä ostin vain suolaa, hah.)

Cervian makeaa suolaa.
Balsamicoa ja öljyä löytynee joka makuun.
Muuta ei sitten tarvittukaan, kun Rooman Eatalyn tie vei vikisemättä tämän epäilevän Tuomaksen sydämeen. Visiitti Eatalyyn olkoon täten mitä lämpimimmin suositeltu - ja samalla vaivalla kannattaa käydä hiippailemassa myös läheisen Via Ostiensen seuduilla, sillä sinne näyttää auenneen yhtä sun toista kiinnostavaa murkinointipaikkaa (kuten vaikkapa kehuttu Pizzeria Ostiense).

Aperitiiviksi talon panimon bisseä ja vastafriteerattuja sipsejä
(tämän hetken aperitiivihitti, muuten).
Palanpainikkeeksi kevyt paahtopaistilounas.
Lounasaika on päättynyt.
Rooman Eataly löytyy osoitteesta Piazzale XII Ottobre 1492, Rooma. Avoinna päivittäin klo 10-24 (aukioloaika kannattaa ennen käyntiä tarkastaa vielä liikkeen kotisivulta).

Piramiden metroasemalla pysähtyvän B-linjan sinisen metron lisäksi perille pääsee myös paikallisjunilla Trasteveren, Tuscolanan sekä Tiburtinan asemilta.

Piramiden ohi ajavat myös mm. linja-auto nro 75 (Terminin pääasemalta) sekä raitiovaunulinja 3. Ostiensen asemalle/Piazzale dei Partigianille saapuvat myös mm. bussit 280 Pietarinkirkon/Ottavianon suunnalta sekä 30 Express, jonka kyytiin pääsee näpsäkästi Largo Argentinalta.

Kassojen vieressä viimehetken houkutukset, vesimelonit, basilika ja uunilämmin leipä.
Illyn kahvilan ihastuttava kattokruunu.
Kahvin lomassa tarjoiltiin myös hieman elävää ja ylevää musiikkia.

Ruokatavaratalon viiteen kerrokseen levittäytyy kaikkiaan 17 ravintolaa/kahvilaa, mittava määrä erilaisia ruoka- ja juomaosastoja, kirjakauppa, keittiötarvikemaailma sekä mm. kokkikoulu.

Ajankohtaista tietoa Rooman Eatalyn tapahtumatarjonnasta löytyy täältä.

(Pst, vaikket ostaisi mitään, kauppaa kierrellessä huomaa napata matkamuistoksi vähintään eri osastoille ripoteltuja reseptejä!)

Napolilaisia keikauskahvipannuja.

Kokkikoulun keittiö.
Uusia tulokkaita lukemattomien keittiökirjojen joukkoon...

"Teemme hyviä asioita."


keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Yksinkertainen on kauneinta - italialainen tattipasta

Kun olimme vielä hyvinkin tuore pari, pysyttelin aina kiltisti autossa odottamassa, kun poikakaveri kävi nappaamassa äitinsä luota kulloinkin matkaan mukaan vaadittavaa tykötarvetta. (Ja sanon vaan, että thank goodness siitä pehmeästä laskusta anoppilaan! Anopin kohtaaminenhan on aina hullun jännää, ja italialaisen anopin kohtaaminen oli sitä potenssiin sata. Tai tuhat. Tuskin olisin ihan untuvikko-miniänä siitä edes selvinnyt.)

Sen sijaan minut hivutettiin sisään italialaiseen famigliaani huomattavasti terhakkaammin appiukon suunnalla.

Jopa niin terhakkaasti, että pelottavan pian tätä ujoa kielipuolta alettiin roudata viikonlopun viettoon appiukon vuokramökille Toscanan raikkaalle Monte Amiata -vuorelle.

Eihän se ollut tietenkään ihan sellaista yhdessäoloa Toscanassa, kuin mitä eräs nuorikko olisi viikonlopuiltaan toivonut. Siinä sitä nimittäin nököteltiin kuin kaukana kotipuolessa - metsän keskellä suomalaisen askeettisessa mökissä. Ja tuijotettiin romanttisesti kolmeen pekkaan tulta.

Mutta minkäs teet; per tutto bene, ma in famiglia meglio.

Kevyestä alkunärkästyksestä huolimatta pääsi kuitenkin käymään niin hassusti, että Monte Amiataa - ja myönnetään, appiukkoakin - tuli ihan ikävä, jos visiittien väli pääsi liioiksi venymään. Eikä vähiten siksi, että ruoka viileällä vuorella appiukon hoivissa oli ihan omaa luokkaansa.

Monte Amiata ja appiukon tattipasta tulivat taas syksyiseen tapaan mieleen, kun viikonloppuna metsä yllätti ihan ennenkokemattomalla tattisadolla. Salaa (sienestyshän on Italiassa periaatteessa luvanvaraista toimintaa..) toscanalaismökin takaa kohoavasta metsästä mukaan napatut ensimmäiset aitoitalialaiset tatit olivat muuttuneet apiukon pannulla hämmästyttävän yksinkertaisin ottein semmoiseksi herkuksi, että ei jäänyt epäselväksi, miksi Italia himoitsi suomalaismetsien pulskia aarteita.

Niinpä viikonlopun anteliaasta tattisaldosta piti ehdottomasti heti kärkeen kiikuttaa italialaishenkiset maistiaiset myös Suomen pään anoppilaan. Menettelevä pasta ja kolme persiljanhapsua löytyi mukaan huoltoasemalta, puhelin sai toimittaa kameran virkaa, mies laitettiin hellan ääreen näyttämään kyntensä ja meidän pesue siivosi lopun saaliin ennätysajassa säilöntäkuntoon.

Kaikki siis hyvin - mutta perheessä vielä paremmin!


Tagliatelle ai funghi porcini - Tattipasta italilaisittain (4 hengelle)

500 g tuoreita tatteja
oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
(1 peperoncino tai muutama siivu tuoretta chiliä)
ripaus suolaa
tuoretta persiljaa

kourallinen karkeaa merisuolaa pastan keitinveteen
360 g (muna)tagliatelle-pastaa


1. Putsaa tatit ja pyyhi pinta puhtaaksi kostutetulla talouspaperilla. Leikkaa tatit isoiksi paloiksi tai siivuiksi.

2. Kaada paistinpannulle kunnon plöräys oliiviöljyä. Pilko valkosipulinkynnet muutamaksi palaksi ja laita ne (sekä peperoncino/chili) kuullottumaan öljyssä. Varo kuitenkin, ettei öljy pääse liian kuumaksi ja valkosipuli kärähdä.

3. Kun valkosipulit ovat saaneet pintaan väriä, lisää pannulle sienet. Ja laita tässä välissä pastavesi kiehumaan.

Anna sienten porista rauhassa pois kaikki ylimääräiset nesteet. Nesteen haihduttua sienet saavat vielä pehmetä rauhassa ihanassa öljyssä ja ottaa pintaan pikkaisen väriä.

* Kun sienet ovat pehmenneet, voi pannulta ottaa erikseen muutaman tatin, kaataa joukkoon puolisen desiä pastan keitinvettä ja sekoittaa sauvasekoittimella tasaiseksi kreemiksi, jolla pastaan saa halutessaan lisää tatinmakua ja kermaisuutta.

4. Kun pastavesi alkaa olla kiehumispisteessä, poista pannulta chilit ja valkosipulit (jos häiritsevät muita syöjiä - muussa tapauksessa jätä herkulliset valkosipulit pastan joukkoon, nam!). Pilko persilja ja lisää se ja ripaus suolaa sienien joukkoon.

5. Kun pasta on kypsää, poista keitinvesi ja lisää tagliatellet pannulle. Nosta levyn lämpötilaa ja hyppyytä pastaa niin, että se on kauttaaltaan sienien ja öljyn suutelema.

* HUOM! Jos teit tattikreemin, ota lasillinen pastan keitinvettä talteen, ja lisää lopuksi pastan lisäksi pannulle kreemi ja riittävästi keitinvettä, jotta kreemi sekoittuu kauttaaltaan pastaan.


Ja sitten vain herkut kiireen vilkkaan lautasille ja buon appetito!