torstai 31. heinäkuuta 2014

Etelä-Italian herkkua - Orecchiette -pasta nauriin naateilla


Tervehdys Euroopan etelälaidalta,
jonne olen siirtynyt toviksi töiden perässä!
 
Täällä runouden syntyseuduilla
tekstikin näyttää kirjautuvan runolliseen muotoon  
(silloin harvoin kun pääsen sitä töiltä ja/tai
tietokoneyhteyksiltä ilokseni nakuttelemaan..)
 
Mutta runous on hieno asia,
nauttikaamme siitä!
 
 
Ennen kuin heitin hyvästit kesäiselle Suomelle
poimin torilta vielä hieman lautaselle kesän satoa.
 
Tämä Pugliasta kotoisin oleva (tyypillisesti talvinen) pasta
on nimittäin tehtävä vähintään kerran kesässä.
 
Sen lisäksi, että pasta on omaan suuhuni suurta herkkua,
sen valmistamiseen liittyy erityistä ylpeyttä.
 
Pääraaka-aine cima di rapa kun on suomalaistetussa
versiossa löytänyt kerrassaan toimivan tuuraajan,
nauriin naatit.
 
Nauriin naatteja metsästäessä olen taas ollut erityisen onnellinen
kun olen voinut pelastaa lehtykäiset  
torimyyjän vääjäämättömältä kompostoinnilta.
 
Ja tämäkin vielä: ihan ilman korvausta.
Vaikka ihan ilomielin olisin valmis maksamaankin
terhakkaista ja siisteistä nauriin lehdistä. 
 
 
Joten tottahan näin näpsäkän ja
kukkaroystävällisen reseptin ilosanomaa
on levitettävä vielä tällä satokaudella - 
 jos vain verkkoyhteyksien jumalat sen täältä etäältä suo!


Orecchiette alle cime di rapa - Orecchiette pastaa nauriin naateilla (2 hengelle)

n. 500 g nauriin naatteja
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
4 sardellifilettä
(2 pientä peperoncino chiliä)

200 g orecchiette -pastaa
kourallinen karkeaa merisuolaa


1. Siivoa naateista pois kellastuneet, rikkoutuneet ja isot kuivakat lehdet. Pese naatit huolellisesti kylmässä vedessä ja siisti pois kannat ja lehtieruotien pitkät "langat". Revi isommat lehdet hieman pienemmiksi.


2. Täytä iso kattila vedellä (itse käytän 5 litran kattilaa, johon vettä tulee n. 3,5 litraa) ja laita vesi kiehumaan.

3. Veden lämmetessä ota levylle iso paistinpannu. Lisää pannulle oliiviöljyä ja muutamaksi palaksi pilkotut valkosipulit (sekä kokonaiset pienet peperoncinot) ja anna öljyn makustua hiljalleen kullastuvien valkosipulien maulla. Kun valkosipulit ovat saaneet väriä, lisää pannulle myös sardellifileet sulamaan hiljalleen.


4. Kun pastavesi kiehuu, lisää joukkoon suola ja nauriin naatit. Anna kiehua muutaman minuutin ja heitä siten perään myös orecchiette -pasta. Keitä pastaa kiehuvassa vedessä minuutin vähemmän kuin mitä pastapakkauksen ohje sanoo.



5. Kun pastan keittoaika on tullut täyteen, kumoa pasta ja nauriin naatit lävikköön. Poimi paistinpannulta pois peperoncinot ja halutessasi myös valkosipulit.

Jos olet sammuttanut levyn paistinpannun alta hetkeksi, nosta nyt levyn lämpö kuumaksi, ja heitä naatit ja pasta pirskahtelevalle pannulle. Pyöräytä orecchiettet ja naatit pannulla kauttaaltaan öljyisiksi.

Sitten sammuta hönkä, lappaa annokset lautasille ja käy maistelemaan eteläisiä makuja!


Buon appetito!

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Loma-albumi 2014


Voi tätä kesään liittyvää nostalgiaa.

Henkinen hyvästienjättö lämpimille ja valoisille päiville alkaa jo juhannuksesta, jolloin on aina joku ihmeen pakko muistaa, että päivät alkavat hiljalleen lyhetä.

Heinäkuulla meinaa tulla stressi, jos ei jokaista vapaata aurinkoista hetkeä onnistu elämään täysillä. Auringossa. Jäätelö kädessä. Veden äärellä.

Ja elokuun lähestyessä ei tarvita kuin yksi sopivaan kohtaan osuva kuva tai laulu, kun jo pala nousee kurkkuun.

Kohta se taas viedään meiltä. Suvi suloinen.



Niinpä selaan hieman kesäloman kuvia, kuuntelen muutaman vanhan laulun ja saatanpa tirauttaa pikkuisen kyyneleenkin (ihan vaan kiusatakseni tuota perheen italialaista, joka ei vielä ymmärrä tätä tyypillistä kesäbluesin sävelkulkua).

Sitten voi taas hetkeksi unohtaa kaiken ja keventyä nautiskelemaan valoisista päivistä ja trooppisista pohjolan öistä.

Kesäillan hymyilyä kukkakedolla.

Ah, pecorinoa! Via Aurelia km 130 korkeudella
(eli 130 km:n päässä kaikkien teiden päätepisteestä Roomasta).
Superkuu in the making.
Ukkosrintama lähestyy Porto Ercolen satamaa.
(HUOM! Myös koira ulkoiluttaessa on pikeepaidan kaulukset huolehdittava stylesti pystyyn.)

Taidemaalari Caravaggio näki tällaiset viimeiset maisemat
piskuisessa Porto Ercolessa.

Porto Ercolen sataman kyljessä sijaitseva Il gambero rosso näyttää saaneen ristiriitaisia arvosteluita TripAdviserissa. Tämä sopivasti tulinen pasta con le seppie maistui onneksi ongelmitta tälle matkamiehelle.

Päämäärätön autoilu johti paratiisiin.
Hotel Il Pellicanoon kannattaa piipahtaa, jos Argentarion ympäristössä
(merimaisemissa Toscanan ja Lazion rajaseuduilla) liikkuu.
Hotellin kahden Michelin-tähden ravintolaan on kuitenkin syytä tehdä varaus etukäteen.
Ellet ole miljonääri.

Tänne palaan heti kun voitan lotossa.

Tämän kesän hittidrinkki Apertass värjätään vain kevyesti Aperol Spritzillä.
Pääosassa on sopivasti retro lantrinki, (Tassoni -merkkinen) cedrata.

Provola fresca affumicata, tuore kevyesti savustettu provola -juusto.
 Tällaista käsityötä kannattaa katsella vaikkapa "latticini" eli maitotuotekaupoista.

Jostain elokuvasta on jäänyt mieleen seuraava viisaus:
"Juusto on hyvää, jos sitä leikatessa sisältä valuu nestettä."
Jälleen kerran todeksi todistettu.

Kerrassaan ihastuttavassa Tuscaniassa kannattaa käydä katselemassa maisemia.
Heinäkuun alkupuolella kaupunkia sulostuttaa entisestään laventeli,
jota juhlistetaan viikonvaihteen mittaisella juhlinnalla.

Tämän muinaisen pesupaikan vierellä Tuscaniassa on lähteestä nimensä saanut mainio ravintola
"Le sette cannelle" (Seitsemän pientä hanaa). 

Tällä parkkeeraajalla on suht' varmat otteet.

Yksi loman huippuhetkistä. Paluu Baffetton ohuen ohuen roomalaispizzan äärelle, eikä mikään ole muuttunut.
Päällyste niin kuin silloin ennen (capricciosa).
Ja vieressä sattumalta samaan aikaan Roomaan palannut rakas ystävä.
Ihmeiden aika ei ole ohi.
Tutto è possibile!

Pienet palanpainikkeet Da Quintolla Piazza Navonan hoodeilla.
Tämäkin kuin silloin ennen..


Täältä ei ainakaan jätsikipot ihan heti lopu kesken.

Mitäpä sitä kesäisessä Italiassa oikein muutakaan.. syömisen ohella.

Joskus (eli aika usein) katulampusta on vaan pakko ottaa kuva.

Vaikka hämärässä teki tiukkaa, olihan tämä ihme nyt kuvattava:
mereneläviä (simpukoita) ja pecorino -juustoa!??!

Säännöt ON tehty rikottaviksi.

Purppuraisena hehkuva ihmeköynnös eli bouganville = Italian kesä.

Ei näihin iltoihin väsy ikinä.



Teksti löytyy täältä.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Sitruunapiristeinen tonnikalapasta

Turhan lyhyeksi jääneessä Italianlomassa on ainakin se hyvä puoli, että räjähtämispisteeseen ajettu vatsa saa tavallista nopeammin armoa, kun monen ruokalajin ateriat muuttuvat taas yhden ruokalajin arkiruoiksi.

Tosin, niitä sitten pitääkin saada kotiin palattua tavallista useammin, sillä eihän äärilleen venytetty vatsa nyt ihan heti voi tyytyä vain kahteen pieneen lämpimään ateriaan päivässä.. Koko ajan on nimittäin nälkä niin että näköä haittaa.


Italiassa (ainakin vielä siinä vaiheessa kun itseään ei tunne ihan syöttöporsaaksi) ehkä suurinta nautintoa tuottaa itse syömisen lisäksi se, että kun yhtä ateriaa vielä lapioidaan suuhun - tai viimeistään sitten, kun jälkiruokakahvit on kulautettu alas - käynnistyy keskustelu siitä, mitä seuraaksi syödään.

Ja jos sekään ei riitä, niin mennään vielä vähän pidemmälle ja mietitään aapiukon tapaan seuraavan Italianvisiitin syömisiä.

Tällä kertaa erään aterian sivutuotteena appiukko kirjasi ylös idea-aihiot todennäköisesti tulevan joulun erikois-menujen sisällöstä (jo traditioiksi ovat muodostuneet mm. Let it Beer & Pizza sekä From Ariccia with Love - eli porchettailtamat).

Nyt voin jo sanoa, että can't wait.

Appiukon ideoinnin aikana ajatus uudesta syömingistä teki vain pahaa.


Tämä minun ja anopin La Cucina Italiana -lehdestä bongaama tonnikalapastan resepti taas vieraili monessa nälkäisessä keskustelussa ennen kuin se yhteistuumin toteutettiin kotiinpaluuta edeltävänä päivänä.

Niin yksinkertaista. Niin hyvää.


Nälkä.

Taas.


Pasta al tonno e limone - Sitruunainen tonnikalapasta (4 hengelle)

1 purkki (160g) tonnikalapaloja öljyssä
1,5 dl kivettömiä kalamataoliiveja (alkuperäisohjeessa käytettiin pikkuruisia taggiasche oliiveja, mutta kalamatat toimivat takuulla yhtä hyvin - ja ainakin niitä löytyy kaupoista!)
1 luomusitruuna (mehu & kuori)
tuoretta persiljaa
1/2 dl oliiviöljyä + plöräys paistinpannulle
(suolaa)

300 g lyhyttä pastaa (esim. penne, rigatone, fusilli)
kunnon kourallinen karkeaa merisuolaa pastaveteen


1. Laita pastavesi kiehumaan. Pese sitruuna ja raasta sen kuori pastaveteen.

2. Purista sitruunan mehu ja hienonna persilja. Sekoita sitruunamehu, oliiviöljy ja persilja pienessä kulhossa.

Pikkuruiset Ligurian korkeuksilta ponnistavat Olive taggiaschet.

3. Valuta tonnikalasta pois öljy, kumoa lautaselle ja hienonna tonnikalapalat sitten haarukalla hieman pienemmiksi. Lisää joukkoon oliivit ja sekoita.

4. Kun pastavesi kiehuu, lisää suola ja pasta. Keitä paketin ohjeen mukaan (mielummin pikkaisen alle kuin vähän yli annetun keittoajan).

Nämä herkulliset tuorepastafusillit kelluivat kivasti pastaveden pinnalla..
5. Pastan kiehuessa, ota esiin iso paistinpannu ja plöräytä siihen hieman oliiviöljyä. Kun pastan keitinaika on päättynyt, sammuta levy, kaada pasta lävikköön ja siirrä paistinpannu jälkikuumalle keitinlevylle. Heitä sitten pasta pyörähtämään pannulla pikku öljykylvyssä.

6. Sekoita lopuksi joukkoon tonnikala, oliivit sekä sitruuna-oliiviöljy -mausteliemi.

Ja ei kun buon appetito - taas!

(pst. Tämä tonnikalapasta toimii muuten mainiosti myös kylmänä pastasalaattina!)


Autoradiosta ei voinut välttää tänä kesänä kuulemasta tätä Noemin uutuutta, jonka videossa fiilistellään Milanossa.


Teksti löytyy täältä.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Kesämaan kutsu

On koittanut taas se onnellinen hetki, kun saan hetkeksi kääriytyä Italian lämpimään syliin.

Jännittää muutaman tovin autokyydissä Via Aurelian kovissa vauhdeissa.

Tepastella pölyävää tietä pitkin eräälle kukkienreunustamalle portille.

Ja astua hetkeksi sisään kesämaahan.



 

 


Hyvää lomaa muille lomalaisille ja aurinkoista alkanutta heinäkuuta ihan kaikille!



Teksti löytyy täältä.