torstai 27. maaliskuuta 2014

Spinach/spainich, herkkua yhtä kaikki!

Italiassa olin aikoinani henkeni pitimiksi ihan oikea professoressa. A real englanninkielen opettaja.

Jälkikäteen melkein jo hymyilyttää keille kaikille pääsin englannin kielen hienouksia opettamaan vain hitusen kuuluisaa rallienglantiamme stylemmällä aksentilla.

Silloin ei kyllä paljon naurattanut.

Mutta eipä siinä mitiä, hengissä siitäkin selvittiin.

Mahdollisia muistelmia varten tuli ainakin hyvää materiaalia.


Vaikka professorinkengät enimmäkseen pyörivät jaloissa, oli opettajan rooli kerrassaan hieno näköalapaikka tarkastella, tutustua ja ihastua italialaisiin.

Italialaisissa kielenopiskelijoissa erityisen ihanaa ja raikasta oli kaikenlaisen häpeän puute. Vaikka H-kirjain tuli ääntäessä aina sinne, minne se ei kuulunut (Horange juice, Hearth) ja puuttui sieltä missä sen olisi pitänyt olla ([h]ouse, [h]usband, [h]amburger); breikki oli brek ja priest oli praist; beach taas kääntyi bitchiksi; caldo ei ollut cold, vaan (h)ot, niin ei se ketään haitannut. Ilon kautta mentiin, pääasia oli ettei koskaan jäänyt sanattomaksi.

Ei paha oppi. Opettajallekaan.

Sen lisäksi, että open (italian) kielitaidot siinä väkisinkin kasvoivat, niin oppitunneilla myös reseptikirja pulskistui mahtavista ruokavinkeistä.

Ja koska tämä ope oli suuri fance (fans) of vege-TABLE, niin tämä spainach plate oli ihan my prefer!


Spinaci filanti con mozzarella - Pinaattia mozzarellalla (2 hengelle)

1 kg tuoretta pinaattia tai n. 400 g pakastepinaattia (Lidlistä löytyy muuten erihyvää ei-silputtua pakastepinaattia!)
oliiviöljyä
1 iso valkosipulinkynsi
suolaa & mustapippuria
1 mozzarella (n. 125 g)
Parmesania


1. Jos käytät tuoretta pinaattia, pese, putsaa ja ryöppää pinaatit nopeasti (muutama minuutti, niin että ne menevät hieman kasaan) kiehuvassa suolatussa vedessä. Kaada pinaatit lävikköön ja purista sitten lehdistä pois neste niin hyvin kuin taidat.

2. Laita isolle paistinpannulle kunnon plöräys oliiviöljyä ja muutamaan pienempään palaan pilkottu valkosipuli. Anna valkosipulin kuullottua rauhassa kullankeltaiseksi. Varo ettei sipuli pääse kärtsäämään kitkeräksi.

3. Kun valkosipulit ovat saaneet väriä ja keittiössä tuoksuu ihana valkosipuli, lisää pannulle pinaatit. Pakastepinaatteja ei tarvitse sulattaa etukäteen, vaan ne voi myös heittää pannulle ihan jääkalikkoina.

Lisää pinaatin joukkoon suola ja pippuri, ja anna sitten kypsyä rauhassa n. 10 min ajan, tai kunnes nesteet ovat haihtuneet.


4. Pilko mozzarella pieniksi kuutioiksi, ja sekoita kuutiot pinaattien joukkoon. Anna mozzarellan isoimpien nesteiden haihtua 5 min. ajan. Sammuta sitten levy ja raasta pinaattien päälle vielä loppusilaukseksi hieman parmesania.

Vähän samaan tapaan kuin meillä pinaattikeitto, niin tämä contorno on erityinen (lounas)suosikki ihan vaan keitetyn kananmunan kanssa nautittuna!

Buon appetito!


Lopuksi paikallaan lienee pieni Roberto Benignin iloinen taidonnäyte italialaisten omasta ralli - tai ehkä paremminkin Oscar-gaala -englannista.


Ja perään vielä opettavainen K-18 tarina siitä, mihin vaikeuksiin italialaisreppana saattaa maailmalla joutua.


 Tämänkin julkaiseminen on vähän niin kuin (ex-)open velvollisuus.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Roma - Amor

Yksi alkukevään 2014 kuumimmista rakkaustarinoista on mahdollisesti eletty tämän tytön ja Australian MasterChefin välillä.

Tammikuinen salamarakastuminen osui hetkeen, jolloin suhde Suomen MasterChef -kisailuun alkoi tuntua väljähtäneeltä ja yhteisistä hetkistä oli kadonnut intohimo, ilo ja nautinto.

Taianomainen kohtaaminen aussien kanssa johtikin välittömästi tiiviiseen treffailuun, ja uusi mielitietty ilahdutti pysymällä kuulolla harva se päivä.

Kihlaukseen nopeasti kehittyneessä suhteessa edettiin siinä vaiheessa, kun aurinkoiset australialaiset lennähtivät yllättäen Italiaan ja Roomaan kokkailemaan.

Voi sitä jaettua kuplivaa iloa!

Ja sitä yhteistä rakkautta italialaiseen ruokaan!


Niin ihanaa ja täydellistä kuin kaikki oli ollutkin, visiitti saapasmaahan toi mukanaan erään kaappiin piiloutuneen luurangon.

Sillä..

Kun ohjelman ääninauhalla kumisivat Rooman kirkonkellot.

Ja nunnat hiihtivät pitkin kaupungin vanhoja kujia.

Kun roomalaistorit heräsivät eloon.

Pienet herkkukaupat pursuilivat kuvaruudulla taivaallisia antimiaan.

Ja ihana aurinko väritti ikuisen kaupungin pastelliseksi.


Se sai ihmisen laittamaan rakkausprioriteetit järjestykseen.


Joten, oi Rooma Roomani. Sinä. Ja sinun ruokasi.
Ever thine. Ever mine. Ever ours.

Ja Australian MasterChef heti siinä. Hyvänä kakkosena.


Bruschetta al pomodoro - Tomaattibruschetta

vaaleaa leipää (Pekan leipomon Maestro on ollut markettileipien ehdoton ykkönen bruschettaan)
tomaattia
valkosipulia
suolaa
neitsytoliiviöljyä
(tuoretta basilikaa)


Yksi Italian kauneimmista ja yksinkertaisimmista lahjoista maailman ruoka-annille on Rooman ja Lazion alueelta kotoisin oleva bruschetta (brusKetta).

Tämä köyhän keittiön (cucina povera) kuningatar kuuluu jotakuinkin jokaisen italialaisravintolan antipasto -listalle eri versioineen. Näistä tutuimpia lienevät valkosipulilla, suolalla ja oliiviöljyllä maustettu bruschetta bianca, oliivi-, -artisokka- tai maksapateella voidellut bruschettat, "lardo di colonnata" -laardisiivulla "kevennetty" versio sekä marinoiduilla paprikoilla höystetty bruschettaleipänen. Muiden muassa.

Perinteisin bruschetta on kuitenkin nimenomaan tomaattibruschetta (bruschetta al pomodoro), jonka simppelin valmistuksen vaikein etappi lienee vain löytää mahdollisimman herkulliset raaka-aineet; rapeakuorinen, mutta sisältä sitkeän kostea ja ilmava leipä, auringonmakeuttamat syvän punaposkiset tomaatit sekä parhaista parhain neitsytoliiviöljy.


Parhaimmillaan bruschettaan paahdettu leipä on grillattu nopeasti molemmilta puolilta ihan oikeilla hiilillä, mutta rapsakka bruschetta syntyy myös kotiuunissa (200 astetta, n. 5 min. tai kunnes väri on kullankeltainen). Suosittelen kuitenkin grillin puutteessa ensisijaisesti käyttämään bruschettan tekoon ihan vaan leivänpaahdinta, jotta leipä ei liikaa kuivahda ja leivän koostumus jää parhaassa tapauksessa vielä pikkaisen sitkeäksikin. Nam!


Muilta osin herkullinen tomaattibruschetta syntyy seuraavin kääntein:

1. Valikoi bruschettaa varten mahdollisiman punaisia ja kypsiä tomaatteja (itse suosin bruschettassa ennen kaikkea kirsikkatomaatteja). Poista isoista tomaateista halutessasi siemenet ja pilko tomaatit sitten pieniksi kuutoiksi. Voit repiä tomaattien joukkoon hieman myös tuoretta basilikaa.

2. Paahda leivät ja raaputa paahdetun leipäviipaleen yläpinta sitten kauttaaltaan valkosipulinkynnellä.

3. Lusikoi leivän päälle tomaattia, mausta suolalla ja kaada bruschettan kruunuksi lopuksi ihanaa oliiviöljyä.

Parhaimmillaan bruschetta on mahdollisimman pian paahtamisen jälkeen syötynä. Jos pöytäseurueeseen kuuluu isompi joukko, leipiä kannattaa paahtaa/grillata syömisen lomassa ja opastaa vieraat rakentelemaan itse omat leipänsä sitä mukaa kun leivät paahtuvat (ja edelliset on tullut syötyä - näille on olemassa nimittäin ihan oma kyltymätön vatsansa!).

Buon appetito!


Ja lopuksi vielä hieman sitä ihanaa roomalaista ääniraitaa..

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Polentaa & tuoremakkarasugoa

E' più fadiga fa' 'n caldar de pulenta che fa 'n fiol. On raskaampaa keittää polentaa kuin synnyttää.

Onneksi kaikkien polentan ystävien iloksi on kehitetty pikapolentasuurimot. Näin saatoin minäkin kevein mielin ostaa taas ihanaa tuoremakkaraa ja syödä sitä polentan perinteisenä makuparina ihan tavallisena väsyneenä arki-iltana.

Ja vaikka tyypillisimmin maissijauhoista valmistettu polenta ei tälle syöjälle ole koskaan ollutkaan se italialaisten himoruokien ykkönen - vaikka sitä tunnin ja voilla höystettynäkin keittäisi - niin tomaattikastikkeessa hautuneiden makkaroiden kanssa se on kyllä vain ja ainoastaan taivaallista.

Mitä siis tästä opimme?

Polenta on juuri niin hyvää kuin sitä komppaava kastike. Ja tätä kaikista perinteisintä tuoremakkarakastiketta kannattaakin kokeilla, jos et ole vielä oikein päässyt polentan makuun.

Voi nimittäin olla, että polenta vie sinulta vielä koko käden..

Tästä polentasta ei jäänyt kuin märkä läntti!

Polenta (2 hengelle)

8 rkl (1 1/4 dl) polentaa
5 dl vettä
1/2 tl suolaa
(1 rkl oliiviöljyä, erityisesti jos teet polentaa pitkän kaavan mukaan)

HUOM! Käytitpä sitten pika-polentaa tai pitemmän keittoajan ryynejä, polentaryynejä tulee 1/4 veden määrästä. Varsinkin pitkällä keittoajalla kannattaa pitää käden ulottuvilla myös kiehuvaa vettä, jos polenta meinaa äityä turhan tuhdiksi. Vedellä voi muutenkin säädellä polentan paksuutta mieleisekseen.

Suosittelen ehdottomasti tekemään polentan noista pikaryyneistä, sillä ainakaan maussa jauhojen välillä ei ole mitenkään merkittävää eroa. Mutta jos kovasti haluat tehdä yhden käden punttisalitreenin (varsinkin, jos polentaa on tulossa vähänkään isompi määrä), niin ainakin silloin pitkän kaavan kypsennys on paikallaan!

1. Laita vesi kiehumaan.

2. Kun vesi alkaa poreilla, lisää joukkoon suola (ja öljy) ja alenna levyn lämpötila niin, että kiehuminen alkaa pikkuhiljaa rauhoittua (itse lasken tasolta 9 tasolle 4).

3. Ala ripotella vielä kiehuvaan veteen polentajauhoja pienenä "sateena" (a pioggia), sekoittaen puulusikalla polentaa koko ajan samansuuntaisesti.

Polentajauhoa sataa kattilaan.

Polenta ei ylikypsy, joten keittoajan suhteen ei tarvitse jännittää. Pikaversiossa kuitenkin riittää hyvin vain muutama minuutti kypsyttelyä sen jälkeen kun kaikki jauhot on lisätty veteen. Eli ei kun syömään!

4. Sen sijaan jos polentajauhosi vaativat pitkän kaavan kypsennystä, tästä se leikki vasta alkaa. Eli anna polentan kypsyä matalalla lämmöllä säännöllisesti sekoittaen vähintään 45 min. Polenta-asiantuntijoiden mukaan maku alkaa sen jälkeen vasta parantua, joten vähintään 60 min. kysennys olisi suositeltava.

Polentan tunnistaa valmiiksi, kun kattilan reunoille alkaa tarttua kuivunutta polentaa (crosta di polenta). Se on kyllä kiva pikku alkupala punaviinin kanssa valmista odotellessa..


Sugo di salsiccia - Tuoremakkarakastike polentalle (2-4 hengelle)

2 valkosipulinkynttä
1 rosmariinin oksa
oliiviöljyä
250 g tuoremakkaraa (tämä Saarioisten pannuwurst toimii mainiosti)
1/2 dl valkoviiniä
n. 1 tl suolaa (riippuen makkaran suolaisuudesta) & ripaus mustapippuria
500g tomaattimurskaa

1. Kuullota valkosipulit oliiviöljyssä. Lisää öljyä maustamaan myös rosmariininoksa.

2. Kun valkosipulit ovat saaneet väriä pintaan, lisää pannulle myös tuoremakkarat ruskistumaan.

3. Makkaran saatua väriä pintaan, lisää valkoviini ja anna sen haihtua enimmissä määrin.

4. Lisää suola ja pippuri. Kaada pannuun lopuksi tomaattimurska ja annan pulputella hiljakseen kannen alla vähintään 45 min. (mitä pitempään, sen parempi - tässä se varmasti pätee!)

Tarjoile makkarat runsaalla kastikkeella höystettynä kuuman polentan päällä. Buon appetito!



Lopuksi kurkistus aitoitalialaisen polentapöydän ääreen Luigi Comencinin elokuvassa  "Tutti a casa".

Polenta kastikkeineen (sugo) levitetään tässäkin perinteikkäästi puulaudalle, ja kastikkeeseen on lisätty syöjien iloksi myös tuoremakkaraa (salsiccia). Che lusso!

Polentan tuoksu houkuttelee pöydän ääreen myös ullakolla piilottelevan amerikkalaissotilaan, jolle esitellään pöytäseurueeseen kuuluva aviomies (il mio marito) ystävineen (i suoi amici).

Asiaan kuuluu myös ohjeistus siitä, että kukin syö oman kaistaleensa polentaa kohti keskustaa. Ja ensimmäisenä tiensä laudan keskelle - ja makkaran luo - syönyt, saa syödäkseen myös makkaran.

Opimmepa senkin, että polenta on "sano" (terveellistä) ja ben condito (hyvin maustettua - kiitos tietysti makkarasugon!).

Ja jos polentan äärellä on amerikkalaissotilaan tapaan vaikea toteuttaa urheiluhenkeä makkaran suhteen, kannattaa sugon joukkoon laittaa makkaraa niin, että kaikille syöjille varmasti riittää..


torstai 6. maaliskuuta 2014

Rooman Suuri kauneus - Oscarvoittajan kuvauspaikoilla

Kuten jo Facebookin puolella hehkutin, Italia voitti tällä viikolla 13. (!!) vieraskielisen elokuvan Oscarinsa elokuvalla La Grande Bellezza (Suuri kauneus). Aikamoisen upea saavutus - ja ennätys omassa kategoriassaan - tuli siis tämänkertaisen Oscarpystin sivutuotteena!

Voittoisan elokuvan ohjanneen Paolo Sorrentinon aiemmat tekeleet ovat olleet itselleni hieman ramaisevia kokemuksia, joten en odottanut voittajaelokuvaltakaan ihmeitä.

Mutta lienikö kyseessä sitten elokuvan roomalaiset maisemat, pääosanesittäjän Toni Servillon vangitseva näyttelijäntyö, roomalaisVIPpien kiehtova maailma vai kriitikoiden hehkutus, kun ei se uni elokuvaa katsoessa tullutkaan.

Lähes 9 miljoonan yleisön tiistaisessa Italian tv-ensi-illassa saanut "La Grande Bellezza" jakoi ainakin sosiaalisessa mediassa mielipiteet varsin tasaisesti kahtia. Toiset rakastivat elokuvan vihaamista, toiset vain rakastivat.

Itse kuuluin tällä kertaa jälkimmäisiin.

Oma mielipide kannattaa käydä muodostamassa kun elokuva tulee teatteriensi-iltaansa 18.4. tai viimeistään sitten, kun Yle Teema Oscar -voittajan esittää (myöhemmin vahvistettavana ajankohtana).


Elokuvaa katsellessa suurta nautintoa tuotti tietysti tuttujen paikkojen bongailu. Tässä Rooman turistikierroksia varten siis vinkkejä siihen, mistä elokuvasta tuttua Suurta kauneutta kannattaa lähteä metsästämään!

Vapaustaistelija Giuseppe Garibaldin puistoa vartioivat Garibaldin miehet, i garibaldini.

Gianicolon kukkula
Elokuvan alkulaukaus on kuvattu Gianicolo -kukkulalla, josta käsin aukeaa upea näköala alas Roomaan. Kukkulan puistossa voi myös tutustua Garibaldin joukoissa taistelleisiin sotilaisiin, joista meille suomalaisille on varmasti yllättävin eräs Herman Liikanen!

Kukkulalla ammutaan muuten tykillä edelleen päivittäin klo 12 merkiksi. Kannattaa tämäkin käydä kokemassa, jos olet seutuvilla juuri näillä main.


Fontana dell'Acqua Paola
Hieman Gianicololta alaspäin kohti Trasteverea löytyy toinen näköalatasanne ja sen vierellä kohoava suihkulähde Fontana dell'Acqua Paola, jonka äärellä oli kuvattu elokuvan muutamat kryptiset alkukuvat.


Aventinon kukkula
Aventinon kukkula on yksi Rooman kauneimmista salaisuuksista. Kukkulalta löytyy Appelsiinipuisto(t) (Giardino degli Aranci) näköalatasanteineen, upea Santa Sabinan kirkko - sekä tietysti se kuuluisa kurkistusaukko.

Nimittäin Piazza dei Cavalieri di Maltalla sijaitsee Maltan ritarikunnan päämaja, jonka portin avaimenreiästä aukeaa taianomainen suora yhteys kohti Pietarinkirkkoa. Kurkistus tuosta pienestä reiästä kannattaa ehdottomasti käydä tänne tultua suorittamassa, mahdollisista jonoista huolimatta.

Appelsiinipuiston ja Aventinon tunnelmat toistuvat elokuvassa pitkin matkaa.


Piazza Navona
Navonan aukio, antiikin roomalaisten oman "vesipuiston" suihkulähteineen on oltava mukana jokaisessa itseäänkunnioittavassa Rooman ylistyslaulussa. Niin tässäkin.


Il Tempietto / San Pietro in Montorio
Gianicolon kupeesta löytyvän San Pietro in Montorio -kirkon kaunis pikku temppeli "Il Tempietto" on Bramanten käsialaa.

Pikku temppeli on tarinan mukaan rakennettu samalle paikalle, jolle apostoli Pietari aikoinaan ristiinnaulittiin pää alaspäin.


Parco degli Acquedotti
Antiikkisten vesijohtojen katveessa nähdään elokuvassa aikamoinen performanssi.

Parhaiten antiikin Rooman akvedukteja pääsee ihailemaan ottamalla A-linjan (punaisen) metron kohti Cinecittàa, ja hyppäämällä pois Subaugustan tai Giulio Agricolan pysäkillä.

Rooman muinaiset vesiputket.

Via Veneto
Kuten Fellini aikoinaan, myös tässä elokuvassa kuljettiin pitkin legendaarista Via Venetoa.

Nyt näiltä seuduilta ei löytynyt kuitenkaan La Dolce Vita, vaan strippibaari. Ajat ovat muuttumassa..


Ristorante La Veranda
Keväällä pistäydyin virkistäytymässä tämän ravintolan puutarhassa. La Verandan upea ravintolasali tuli oikeutetusti tallennettua Oscarin arvoiseen elokuvaan. Se on nimittäin järkyttävän upea.


Lungotevere
Rooman läpi virtaavan Tiber -joen rantaa pitkin kuljetaan keskustasta hieman pohjoisempana,  Ponte Siston ja Ponte Mazzinin seutuvilla.

Lungoteverellä eli Tiber -joen varrella Vatikaanin korkeudella.

Chiesa dei Santi Domenico e Sisto
Elokuvassa täällä vietetään hautajaisia. Sen sijaan kun seuraavan kerran olet Roomassa nauttimassa elämästä - ja toivottavasti piipahdat myös ihanassa Montin kaupunginosassa - kannattaa hetkeksi vetäytyä myös tähän Pyhän Domenicon & Siston kirkkoon.


Giardino Villa Medici
Espanjalaisten portaiden ylätasanteelta vie kulku kohti Medicin perheen puutarhaa, joka sijaitsee Villa Borghesen puiston kainalossa. Visiitti kannattaa tähänkin puutarhaan tehdä, vaikka se hieman maksaakin. Hinnasto, aukioloajat ja tarkemmat kulkuohjeet löytyvät täältä.


Terrazza del Pincio
Villa Borghese -puiston keskustanpuoleinen näköalatasanne Pincio -kukkulalla on yksi elävässä kuvassa käytetyin roomalaispaikka. Eikä tietenkään ihan syyttä. Pikku kuntojumppa näköalatasanteen korkeudelle käynnistyy näppärimmin Piazza del Popololta.

Ilta-auringossa kylpevä Pincio Piazza del Popolo -aukiolta nähtynä.

Villa Giulian etruskimuseo
Villa Borghesen pohjoispuolelta, Viale delle Belle Artin varrelta löytyy Etruskimuseo, jonka puutarha on myös päässyt elokuvaan mukaan.


Palazzo Spada
Campo dei Fiorin ja Tiber -joen välimailta löytyy Spadan palatsi, josta löytyy Borrominin perspektiiviin rakentama pylväikkö, joka tuottaa täydellisen näköharhan.


Bar San Calisto
Tämä on käsite ja roomalaisen vaihtoehtokulttuurin pyhä kehto. Trasteveressa sijaitseva Bar San Calisto oli minullekin joskus erään sortin olohuone, josta sai edullisimmat eväät, oli sitten kyse aamupalasta, tramezzino -voileivästä, jäätelöstä tai yhdestä sun toisesta juomasta. Tämä paikka on koettava, vaikka vessa ja värikäs asiakaskunta saattaa hieman hämmentääkin.

Ja ah, miten suloista olikaan nähdä San Caliston kotoisat paneeliseinät myös Oscar -elokuvassa!


Capitoliumin museot
Rooman kauneus ja taideaarteiden taika nousee ihan uudelle tasolle, kun elokuvassa käydään taiteen äärellä yön pimeinä tunteina. Capitoliumin museo on antiikin Rooman tutustumismatkojen ykköskohde, ja museon Palazzo Nuovosta löytyvä "Keisareiden sali" (Sala degli Imperatori) elokuvan myötä nyt ykkösosasto.


Terme Di Caracalla
Elokuvan loppupuolella Caracallan kylpylän raunioissa nähdään kirahvi.

Kesäisin Caracallassa kannattaa sen sijaan käydä katsomassa oopperaa!


La Scala Santa
San Giovannin lateraanikirkon vieressä sijaitsee pyhä portaikko, jota elokuvassakin noustaan polvillaan rukoillen. Tarinan mukaan nämä pyhät 28 porrasta on tuotu Roomaan Pontius Pilateksen talosta Jerusalemista, ja portaat ovat samat, joita pitkin Jeesus kerran nousi. Katolilaisille portaiden nouseminen tarkoittaa mahdollista lieventävää asianhaaraa suhteessa tehtyihin synteihin.


Castel Sant'Angelo
Lopputekstien aikaan ajalehditaan vielä rauhoittava hetki pitkin Tiber -jokea Castel Sant'Angelon korkeudella.

Castel Sant' Angelon linnoitus.

Aidosti roomalaisessa elokuvassa on oltava mukana myös todellinen puna-oranssi ääni.

Ja Antonello Venditti on juurikin sitä. Antonello myös aterioi elokuvan La Verandassa kuvatussa kohtauksessa.

Teksti löytyy täältä.


Antoisaa ja kaunista elokuvailtaa "La Grande Bellezzan" parissa!