tiistai 4. helmikuuta 2014

Klik!

Aika lähelle 10 vuotta sitten elettiin Roomassa jänniä aikoja.

Viikonloppuinen tutustumiskierros kaupungin yöelämään oli johtanut uusien tuttavuuksien kanssa aamuyön huikopalalle kahvilaan, jossa ravintolakansaa hemmoteltiin tuoreilla cornettoilla ja cappuccinolla.

Ja sitten vielä toiselle aamupalalle soluasuntoomme, jossa aamu valkeni hittiohjelma Bisturista (Kirugin veitsi) kiihkeästi keskustellessa.

Siinä ohjelmassa muuten parannettiin ihmisten elämänlaatua kauneusleikkauksilla.

Pöydässä oli siis valaiseva ja pikkaisen vaarallinen keskustelunaihe.

Eritoten, koska Italiassa (nais)henkilöiden kauneudelle annettu painoarvo ja uusista (nais)tuttavuuksista ensimmäisenä tiedusteltu "È bella?" (Onko se kaunis?) olivat alkaneet juurikin niihin aikoihin turvottamaan tämän tytön leukaperiä ärsytyksestä.

Melkein kunnon Ridgemäisiin mittoihin.

Mutta ihme kyllä, yksi vieraistamme sai niinkin delikaatissa tilanteessa leukaperät sulamaan jopa hymyyn. Tai suorastaan heittäytymään rennosti pötkölleen pikku nauruun.


Joten ihan jo leukojen terveyden kannalta olisi ollut suuri vääryys olla menemättä treffeille sellaisen tyypin kanssa.

Vaikka sinä maanantai-iltana kovasti jännittikin. Ja väsytti. Ja vähän rasittikin koko treffiajatus.

Mutta niin vain kävi kivasti, että hyvähän siitä tuli.


Nyt kun puolet yhteisestä matkasta on tallattu Suomen graniittipinnalla, on ollut kiinnostavaa huomata, ettei ihan kaikkia täkäläisiäkään erikoisuuksia ole ollut helppo purematta niellä.

Hämmästystä ja kummastusta ovat matkan varrella herättäneet muun muassa seuraavat suomalaiset jännällisyydet:

* vallitseva hiljaisuus, jota rauhallisemmankin italialaisen on joskus ollut pakko rikkoa pienellä mölinällä

* alkoholijuomien ostolle tarkkaan määritellyt ajat ja paikat

* kaupassa myytävät muoviin yksittäispakatut paprikat ja ylimmilleen kiillotetut omenat

* elämästä "nauttiminen" askeettisessa ulkohuussein ja hyttysin varustellussa kesämökissä

* tervehtimisen vaikeus

* humalaiset naiset ja näiden suoraviivaiset lähentely-yritykset

* hiljaiset miehet, jotka juotuaan äityvät puhumaan ja halailemaan

* kirjoitettujen ja kirjoittamattomien sääntöjen mittava määrä

* autoilijoiden "minähän en väistä, prkle" -asenne

* tv:n lukuisat elokuvauusinnat

* hedelmät pizzoissa (ja muissakin lämpimissä ruoissa)

* 5 min. lääkärikäynnit

* Suomen lukemattomat kampaamot


..Jos nämä nyt näin ensialkuun..

Mutta kuten jo ensitapaamisellakin tuntui, jonkun kanssa asiat on vain helpompi ja hauskempi jakaa.


Eli ei niin paljon pahaa, ettei jotain erityisen hyvääkin.

Siinä Bisturi -nimisessä sarjassa, nimittäin.

Teksti löytyy täältä.

6 kommenttia:

  1. Auguri!! <3

    2004 onkin ollu hyvä vuosi fin-ita suhteiluiden aloittamiseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elisa - it was a very good year!

      Ja augurit siis tietysti sinnekin suunnalle!!

      Poista
  2. Onnea ja hyvää jatkoa toiselle vuosikymmenelle kullttuurierojen ja -yhtäläisyyksien siivittämänä!

    VastaaPoista
  3. Voi miten ihanaa! Mille auguri per noi ♥. 2004 oli hyvä vuosi myös minulle sillä meidän tytär syntyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mille grazie a te, Katinka! Teilläpä on tänä vuonna tiedossa kanssa kunnon bileet, onnea päivänsankarille jo näin hyvissä ajoin!

      Poista