keskiviikko 21. elokuuta 2013

Ensivaikutelmia Sisiliasta

Muutama viikko sitten jouduin mainoksen uhriksi.

Sormi kun vain vahingossa lipsahti klikkaamaan auki sähköpostiin pudonneen äkkilähtölistauksen. 

Ja siellä se oli. 

Sisilia. 

Ja elämäni ensimmäinen pakettimatka. Määränpää saarella tuntematon.

Taorminan upeasta kaupunginpuistosta (Parco comunale)
näkyy koko Giardini Naxoksen rantaviiva.
Eikä aikaakaan, kun myös erään toisen tietokoneruudun äärellä alkoi matkakuume kummasti vapisuttaa.

Ja niin viikko sitten löysimme itsemme Sisiliasta Catanian lentokentältä. Ystäväni ja minä.

Perheen italianvahvistus joutui jäämään kotiin kastelemaan kukkia. 

Sisilialainen liikenne oli huomattavasti vähemmän villiä kuin odotin.

Tämä myyjä tietää mistä turistit tykkää! Kyydissä on kaktuksissa kasvavia
älyttömän kivisiä Intian viikunoita (Fichi d'India) sekä
ihan tavisviikunoita, oreganoa ja tietysti peperoncinoa.

Niin sitten jo pimentyneessä Sisilian yössä meidät istutettiin Giardini Naxoksen rantalomakohteeseen vievään bussiin. 

Sopivasti italialaisten juhannuksen eli Ferragoston kynnyksellä. Eli silloin kun koko Italia pyrkii rantaviivalle.

Ja minä taas mahdollisimman kauas rantatuoleista.

Hups.

Empiirisen tutkimustyön perusteella ainoat kellujat näillä rannoilla ovat suomalaisia.
Voi italialaiset mikä ihana asia teiltä jääkään väliin!

Kun bussi lopulta lähestyi majapaikkaamme, lentojännityksen ja nälän sumentama tajunta toden totta järkyttyikin. 

Ympärillä vellovaa valtavaa ihmismassaa. 

Meteliä ja liikennettä.

Paikkaa, joka näytti kaikelta muulta kuin unelmien Sisilialta. 

Ja pirunmoista kestohikeä.

Kuukävelyllä Etnalla. 

Silloin on paras vain pistää nopeasti jotain suuhun, avata ikkunat selälleen ja käydä välittömästi makuuasentoon.

Aamulla kaikki on paremmin.

Paljon paremmin.

Paparazzi iski Isola Bellassa. 

Niin tälläkin kertaa.

Ja vaikka Sisiliasta löytyi tämän matkan puitteissa lähinnä vain se turistisempi puoli, palasi kotiin huomattavan onnellinen, rentoutunut, kylläinen ja kauneuden sekä lämmön läpivalaisema matkalainen.

Vaikka oma luottokamerankantajani pitikin loman ajan huolta kodistamme, tarttui matkalta muutama kuva myös filmille. Sisilia kuvineen (ja makuineen) palaa siis lämmittämään muistoillaan myös täällä blogissa aina sopivan paikan tullen.

Paras aika päivästä.
Aperitiivit ja pääskyset auringonlaskun aikaan.


Teksti löytyy täältä.

6 kommenttia:

  1. Kivat kuvat tutusta paikasta!
    harmi että elokuussa Sisilia on tosiaan aikamoinen turistirysä, ihan kuten kyllä Roomakin ja monet muut paikat.. Kaikkein paras aika matkustaa Italiaan olisikin juuri keväällä tai ehkä syksyllä, kun turistimassat on väistyneet

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Susanna, mikäpä siellä Sisiliassa olisi ollessa, vai mitä..? Ja tuo meidän rantaviiva oli suorastaan rauhallinen Taorminaan verrattuna, joten senkin puolesta elokuinen loma oli vallan positiivinen ylläri. Mutta totta, Sisilia olisi kyllä oiva paikka venyttää kesää jopa lokakuulle, ja silloin pääsisi ehkä lähemmäksi sitä saaren arkeakin.

      Poista
  2. Ihana Sisilia!
    Me oltiin just vuosi sitten elokuussa reilu pari viikkoa kiertämässä etelä-italiaa (häämatka!) ja Sisilia oli kyllä upea, vaikkakin hiukka erilainen kuin mitä olin odottanut. Odotan innolla sun Sisilia-kertomuksia, erityisesti tietty ruokajuttuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wow, ihana häämatkakohde teillä!! Itsekin arvottin alkukesästä Sisilian ja Pohjois-Italian välillä, mutta pohjoinen voitti TÄMÄN kerran. Täytyy ehdottomasti palata saarelle autokuskin kanssa mitä pikimmiten. Jokin siinä paikassa nimittäin kiehtoo muakin ihmeellisellä tavalla. Eikä siinä kaikki - HIRVEÄ määrä ruokaa jäi syömättä tällä reissulla (!??!) - joten syitä paluuseen on lukuisia!

      Poista
  3. Ihania kuvia ja tunnelmia. Vakuutuin, kyllä minunkin pitää päästä käymään tuolla joskus. Miten hyvää italiaa muuten puhuivat? Olen kuullut, että saarellaa on vahva murre.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kaunis kiitos kuvaajawelho! Sisilia oli kyllä ihku, eikä murteen kanssa ollut ainakaan tässä kohteessa mitään ongelmia. Oli lähes turhan harvinaista herkkua, että joku sattui kuunteluetäisyydellä puhumaan niin kuin Komisario Montalbanossa.

      Ja usko tai älä - tyypit osas siellä täällä sanasia suomeakin......

      Poista