lauantai 31. elokuuta 2013

Kesäinen pastamuisto

Vuodenaikakalenterin mukaan kesä on tullut päätökseensä, vaikka terminen kesä (pääsinpä käyttämään tätä hienoa sanaa!) jatkuu joidenkin ennusteiden mukaan vielä piiiiitkälle lokakuulle.

Mutta olipa kyseessä sitten minkä tahansa kesän päätös, kerrankin tuntuu siltä, että kesästä voi päästää irti ilman kamalaa tuskaa ja hampaiden kiristystä.

Sillä kesä OLI täällä, ja tänä vuonna se hemmotteli anteliaasti auringonvalolla ja lämmöllä.

Eikä vain täällä koti-Suomessa, vaan pitkästä aikaa kesästä pääsi nautimaan kiitettävissä määrin myös Italiassa. Se on ollut suuri ilo ja onni.

Kiitos siis kesä 2013 kaunoinen - olet ollut hyvä kesä!


Yksi kesän ihanista muistoista liittyy erääseen tunnelmalliseen mummonmökkiin ja siellä ystävien kasvimaan aarteista koottuun yrttiseen pastaan.

Kesään sopiva suorastaan hippimäisen rento resepti on kotoisin Pohjois-Italian seuduilta, joilta loma tänä vuonna varsinaisesti käynnistyi.

Ja ne ystävät.

Ne taas olivat niitä kotimaan aarteita, jotka kerran löytääkseen piti matkustaa aina Italiaan asti.


Penne agli aromi - Pennepastaa yrttikastikkeessa (4 hengelle)

1 valkosipulinkynsi
1 isohko sipuli
oliiviöljyä
oksa rosmariinia
kourallinen tuoretta salviaa
kourallinen tuoretta meiramia (ja/tai basilikaa ja/tai persiljaa)
1 tl kuivattua oreganoa
500 g paseerattua tomaattia
1,5 tl suolaa (tai maun mukaan)
1 tl (vajaa) sokeria
1/2 dl kuohukermaa
Parmesan -juustoa

400 g pennepastaa
kunnon kourallinen karkeaa merisuolaa keitinveteen


1. Pienennä sipuli ja valkosipuli ja laita ne kuullottumaan paistinpannulla runsaassa oliiviöljyssä.

2. Hienonna tuoreet yrtit ja lisää ne sekä oregano pannulle kun sipulit ovat mukavasti pehmenneet. Lisää myös suola ja sekoita. Anna muhia maukkaaksi 5 min. ajan.


3. Kaada paseeratut tomaatit pannulle ja ripauta päälle hieman sokeria. Jätä pulputtelemaan kannen alla pikkuhiljaa 15 min. Alenna lämpöä ja lisää pikaisen vettä (vaikkapa huuhtaisemalla samalla tomaattipurkista vimeisetkin tomaatinrippeet), jos kastike meinaa kuivua kasaan.

4. Laita pastavesi kiehumaan. Suolaa kiehuva vesi ennen kuin heität pastat sekaan.

5. Kun pennet on kiehumassa, lisää tomaattikastikkeeseen kerma ja anna kiehahtaa.

Tähän on kerman hyvä tulla.
6. Kaada pastan keitinvesi pois ja pennet paistinpannulle tomaattikastikkeen sekaan heti kun keittoaika tulee täyteen. Nosta paistinpannun lämpöä niin, että tirinä kuuluu, ja pyörittele pennet kauttaaltaan kastikkeessa.

7. Kauho pasta-annokset lautaselle ja raasta kunkin annoksen päälle Parmesan -juustoa.


Buon appetito -

ja heippa hei kesä ja kärpäset!








Teksti löytyy täältä.

tiistai 27. elokuuta 2013

Pitihän se nyt kokeilla - pizza kukkakaalipohjalla

O-ou.

Ei sen ihan näin pitänyt mennä. Nimittäin, että palaisin Sisiliasta kukkakaalit mielessä.

Mutta tällä viimeisellä matkalla sattui käymään jotain niinkin päätöntä.


Kaikki alkoi siitä, kun eräänä päivänä rantapedillä köllötellessä, jossain siellä päiväunen ja valveen rajamailla, kuulin epämääräistä puhetta ruoasta. Siis jostain hirveän hyvästä ruoasta.

Ja mitäpä sitä silloin muutakaan voi, kun pikapalata tajuihinsa ja höristellä korviaan. Viereen parkkeeraannella rantaseuruella kun oli kaikenlaista asiaa ruoasta, eikä sellaisen onnen ohi voinut mitenkään uinua.

Ja niin siinä salakuunnellessa kukkakaali luikerteli tiukasti tuonne aivolohkoon.

Naapurit nimittäin puhuivat pizzasta, joka oli tajuttoman hyvää. Tai oikeastaan mielettömän hyvää. Ollakseen niin terveellistä. Eli jauhotonta. Ihmepizzasta, jonka pohja oli tehty kukkakaalista. Ja joka silti maistui pizzalta.

Okei..

Eihän siinä sitten taaskaan auttanut muu, kuin uteliaan roudata kotiinpalattua tähänkin talouteen yksi kukkakaalinpää. Ja kokeilla tätä maailman kahdeksatta ihmettä.


Ja mikäpä siinä. Tämä perinteisiä pizzapiirakoita ainakin huomattavasti jauhottomampi (aikaa tämä vaihtoehto ei kuitenkaan säästänyt) kukkakaalipohja ei ollut lainkaan kehnompi Sisiliantuliainen. Kyllä se ihan pizzalta maistui. Ja oli terveellistä. Ja perheen italialainenkin sen rankkasi tosi hyväksi. Niin kuin voi olettaa, viimeistään hikilenkin ja pitkän odottelun jälkeen.

Ei vaineskaan. Kannattaa tätä ainakin kokeilla. Varsinkin, jos haluaa nautiskella pitsaa oikein erityisen hyvällä omallatunnolla!



Pizza Margherita kukkakaalipohjalla (2 hengelle)

Pizzan ohjeita löytyy englanniksi erinäisiltä terveellisen ruokavalion sivuilta, kuten vaikkapa täältä. Paistoajat ovat tavallisesti lyhyempiä kuin mitä tässä ohjeessa, riippunee ehkä kukkakaalin kosteudesta jne. Omastani olisin halunnut rapsakan, mutta tästäkin tuli lopulta enemmän sellainen haarukoitava läpyskä.


Pohja:
n. 600 g putsattua kukkakaalia
1 tl suolaa
1 tl kuivattua oreganoa
1 kananmuna
1 rkl oliiviöljyä
1 dl (30g) raastettua parmesaania

puhdas keittiöpyyhe


Päällinen:
1 dl tomaattimurskaa
suolaa
1 (125g) mozzarella
oliiviöljyä
tuoretta basilikaa


1. Huuhtele ja pilko kukkakaalit ja kypsennä niitä höyryssä (tai mikrossa lisäämättä vettä) sen verran, että haarukka juurikin uppoaa kukkakaalin varteen (tässä testikeittiössä höyryttämiseen meni reilu vartti).

2. Anna kukkakaalien jäähtyä sen verran, että pystyt niitä käsittelemään. Seuraa nimittäin tämän ruokalajin jänskin ja rankin osuus. Toisin sanoen, kokoa kypsentämäsi kukkakaali keittiöpyyhkeen sisään, muodosta keittiöpyyhkeestä pussi kukkakaalin ympärille, ja purista kaalin nesteet mahdollisimman hyvin pois keittiöpyyhkeen läpi. Nestettä lähtee aika paljon - ja hyvä niin. Mitä vähemmän kukkikseen jää nestettä, sen rapsakampi pohjasta kuulemma pitäisi tulla.

Annoin näille kaikkeni!

3. Jos kotoasi löytyy tehosekoitin (ja tykkäät tasaisemmasta lopputuloksesta), kaada kukkakaalit sekä muut pohjan ainekset tehosekoittimeen ja pyöräytä taikina tasaiseksi. Muussa tapauksessa muussaa taikinamassa survimen avulla mieleiseksesi.

4. Lämmitä uuni 220 asteeseen. Taputtele kukkakaalitaikina leivinpaperille (omastani tuli halkaisijaltaan 30 cm) ja kypsennä uunin keskiosassa 20 min.

Ekan vartin jälkeen näytti tältä.

5. Poista pizza hetkeksi uunista vartin kohdalla ja levitä pintaan tasaisesti tomaattimurskaa. Ripottele tomaattimurskan päälle kauttaaltaan suolaa ja laita takaisin uuniin vielä 10 minuutiksi, mutta nosta tässä vaiheessa lämpö 275 asteeseen ja laita pelti uunin ylätasolle.

Mozzarellaa lisätessä kypsyystilanne oli tällainen.

6. Kun pizza on ollut uunissa kaikkiaan 20min.+10 min., ota pizza taas hetkeksi uunista, ja lisää mozzarella (mozzarella kannattaa muuten puristella mahdollisimman kuivaksi jo hyvissä ajoin etukäteen ja antaa sen tiputella vielä lisää nesteitä siivilässä sillä aikaa kun pohja valmistuu). Laita pizza vielä kerran takaisin uuniin ja anna kypsyä ylätasolla kunnes mozzarella on sulanut.

7. Anna pizzan jäähtyä huoneenlämmössä muutama minuutti. Kaada sitten pintaan hieman oliiviöljyä, mausta tuoreilla basilikanlehdillä - ja ei kun kokikset jääkaapista esiin ja pizzansyöntiin!


sunnuntai 25. elokuuta 2013

Panini al latte - leikkeleitten pehmeä suojasatama

Italianvieraiden ja -vierailujen jäljiltä jääkaappi on kuin hyvinvarustellusta paninotecasta.

Tyhjiöpakatut leikkeleet ja juustot odottavat sitä juuri oikeaa hetkeä, jolloin raaskin ottaa peruuttamattoman askeleen ja viiltää herkkuja suojaavan muovin rikki.

Ja nauttia mahdollisimman syvästi jääkaappiin kätketyistä aarteista leikkelemestarin asettaman lyhyen mutta intensiivisen hetken verran.

Ennen kuin happi tekee tehtävänsä.

Mikä jännitysnäytelmä!


Siksi ei ole myöskään ihan tavatonta, ettei sitä täysin oikeaa hetkeä koskaan tule.

Ja turhan tarkkaan vaalitut herkut päätyvät suoraan roskakoriin mahdollisien pöpöjen pelossa.

Sitäkin on sattunut.


Siksi päätin, että oikea hetki osalle aarteista on nyt. Cogli l'attimo, carpe diem!

Ja pyöräytin muutamat pikku paninot (eli siis suomeksi ihan vaan sämpylät) ja rohkaistuin avaamaan muutamia jääkaapin leikkeleaarteita ennen kuin on liian myöhäistä.


Nämä pehmeät ja kevyesti makeat maitosämpylät ovat tulleet tutuksi erityisesti italialaisilla lastenkutsuilla, joissa niiden suojiin on piilotettu perinteisesti salamia tai kinkku-juusto -viipaleet.

Mutta on näillä sämpylöillä eittämätön paikkansa myös noiden isompienkin paninonystävien sydämissä.


Panini al latte - maitoonleivotut sämpylät (n. 24 kpl)

3 dl (täys)maitoa (1dl hiivaan sekoitettuna, 2 dl taikinaan)
n. 7 dl jauhoa (itse laitoin 3dl durumjauhoa ja 4dl vehnäjauhoa)
1/2 dl sokeria + 2 tl hiivan joukkoon
1 pussi kuivahiivaa (tai 25g eli puolet tuorehiivasta)
50 g voita
1 tl suolaa

Voiteluun:
1 kananmuna
1/2 dl maitoa


1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Ota erilliseen kuppiin 1 dl maitoa ja lisää joukkoon hiiva sekä 2 tl sokeria ja anna sekoituksen pulputella kunnes pintaan nousee mukava vaahto.

2. Hiivan tekeytyessä sulata voi juoksevaksi. Lisää sulaneen voin joukkoon loput maidosta, sokeri (1/2 dl) sekä suola.

Hiiva alkaa olla valmista!

3. Mittaa kulhoon 6 dl jauhoa, ja sekoita joukkoon sitten vaahtoavaksi pulpunnut hiivaseos ja voi-maitoseos. Lisää jauhoa vähän kerrassaan kunnes taikina ei enää juutu sormiin.


4. Alusta taikina tasaiseksi pöydällä vartin ajan. Laita taikina sitten kohoamaan vaikkapa lautasella tai keittiöpyyhkeellä peiteltyyn kulhoon kahden tunnin ajaksi.


5. Taikinan kohottua pyörittele taikinasta pieniä palleroita ja anna niiden kohota uunipellillä keittiöpyyhkeen alla vielä 30 minuuttia.

HUOM! Jos olet oikein taitava taikinankäsittelijä, koita saada taitekohdat piiloon sämpylän pohjaan niin, että kansiosa jää hienosti sileäksi.


6. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Voitele sämpylät muna-maitoseoksella ennen kuin laitat ne uuniin. Kypsennä 15 min. ajan tai kunnes pallerot ovat kypsiä.

7. Täytä paninopallerot mielesi mukaan!


Tyypillisiä italialaisia paninotäytteitä ovat mm.

prosciutto (crudo o cotto) & burro (ilmakuivattu/keittokinkku&voi)
prosciutto (crudo o cotto) & mozzarella
tonno&pomodoro (tonnikala&tomaatti)
mozzarella&pomodoro
spinaci&mozzarella (pinaatti&mozzarella)
melanzane&mozzarella (grillattu munakoiso&mozzarella)
salame&burro (salami&voi)
mortadella
bresaola&rucola
cotoletta (paneroitu kanan tai vasikanleike)

Ja muuten, dagen efter aamupalalla tämä pikku panino maistuu eri makoisalta myös nutellatäytteellä!


Buon appetito!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Ensivaikutelmia Sisiliasta

Muutama viikko sitten jouduin mainoksen uhriksi.

Sormi kun vain vahingossa lipsahti klikkaamaan auki sähköpostiin pudonneen äkkilähtölistauksen. 

Ja siellä se oli. 

Sisilia. 

Ja elämäni ensimmäinen pakettimatka. Määränpää saarella tuntematon.

Taorminan upeasta kaupunginpuistosta (Parco comunale)
näkyy koko Giardini Naxoksen rantaviiva.
Eikä aikaakaan, kun myös erään toisen tietokoneruudun äärellä alkoi matkakuume kummasti vapisuttaa.

Ja niin viikko sitten löysimme itsemme Sisiliasta Catanian lentokentältä. Ystäväni ja minä.

Perheen italianvahvistus joutui jäämään kotiin kastelemaan kukkia. 

Sisilialainen liikenne oli huomattavasti vähemmän villiä kuin odotin.

Tämä myyjä tietää mistä turistit tykkää! Kyydissä on kaktuksissa kasvavia
älyttömän kivisiä Intian viikunoita (Fichi d'India) sekä
ihan tavisviikunoita, oreganoa ja tietysti peperoncinoa.

Niin sitten jo pimentyneessä Sisilian yössä meidät istutettiin Giardini Naxoksen rantalomakohteeseen vievään bussiin. 

Sopivasti italialaisten juhannuksen eli Ferragoston kynnyksellä. Eli silloin kun koko Italia pyrkii rantaviivalle.

Ja minä taas mahdollisimman kauas rantatuoleista.

Hups.

Empiirisen tutkimustyön perusteella ainoat kellujat näillä rannoilla ovat suomalaisia.
Voi italialaiset mikä ihana asia teiltä jääkään väliin!

Kun bussi lopulta lähestyi majapaikkaamme, lentojännityksen ja nälän sumentama tajunta toden totta järkyttyikin. 

Ympärillä vellovaa valtavaa ihmismassaa. 

Meteliä ja liikennettä.

Paikkaa, joka näytti kaikelta muulta kuin unelmien Sisilialta. 

Ja pirunmoista kestohikeä.

Kuukävelyllä Etnalla. 

Silloin on paras vain pistää nopeasti jotain suuhun, avata ikkunat selälleen ja käydä välittömästi makuuasentoon.

Aamulla kaikki on paremmin.

Paljon paremmin.

Paparazzi iski Isola Bellassa. 

Niin tälläkin kertaa.

Ja vaikka Sisiliasta löytyi tämän matkan puitteissa lähinnä vain se turistisempi puoli, palasi kotiin huomattavan onnellinen, rentoutunut, kylläinen ja kauneuden sekä lämmön läpivalaisema matkalainen.

Vaikka oma luottokamerankantajani pitikin loman ajan huolta kodistamme, tarttui matkalta muutama kuva myös filmille. Sisilia kuvineen (ja makuineen) palaa siis lämmittämään muistoillaan myös täällä blogissa aina sopivan paikan tullen.

Paras aika päivästä.
Aperitiivit ja pääskyset auringonlaskun aikaan.


Teksti löytyy täältä.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Päähänpisto

Joskus sitä onnistuu yllättämään itsensä iloisesti olemalla vähän omaa tavallistaan rohkeampi. Ja tekemällä sen kummemmin ajattelematta jotain tutuilta urilta poikkeavaa.

Niin kuin minä nyt, kun olen suuntaamassa päähänpistosta alkunsa saaneelle matkalle kohti päähänpinttymäksi muodostunutta Sisiliaa.

Päämäärä saarella tuntematon. Repussa varmuuden vuoksi (ja kiireessä) koko vaatekaappi.




Bianco e azzurro sei
con le isole che stanno lì
le rocce e il mare
coi gabbiani
Mediterraneo da vedere
con le arance
Mediterraneo da mangiare
La montagna là
e la strada che piano vien giù
tra i pini e il sole
un paese
Mediterraneo da scoprire


Viikon päästä palaan viimeistään kertomaan mitä sieltä Sisiliasta löytyi!



Koko teksti täällä.

tiistai 13. elokuuta 2013

Oi maamme Suomi muutaman italialaisen silmin

Yhtäkkiä pieni kotimme on oudon hiljainen. Ja tyhjä.

Aamuvarhaisella lentokentälle kuskatuista vieraista muistuttavat vain vierastohvelit sekä kasa lakanoita ja pyyhkeitä.

Eikä mitä vain tohveleita tai pyyhkeitä. On nimittäin niin, että pienet ja sievät eromme paljastuvat jo sillä samaisella hetkellä, kun italialainen vieras astuu ovesta sisään ja saa käteensä vierailun ajaksi varatut kuivausvälineet.

Tässä siis muutama muistiinpano pyyhkeistä, tohveleista ja muutamasta muusta "gatesta" johon saattaa törmätä italianvieraiden pikavisiitillä.



1. Erinomainen keino aiheuttaa pelonsekaista kauhua on noudattaa kotona kenkienriisumissääntöä. Varsinkin jos kodin eteinen on minimaalinen ja vieraalle jää se kuva, että kengät jalassa saa seistä vain minimaalistakin pienemmällä eteisen kynnysmatolla.

Onhan nimittäin niin, että kun kengät on viimein saatu jalkaan, tulee mitä todennäköisimmin tarve käydä viimeisen kerran vessassa, hakea vielä yksi lisävaatekappale, puhelin, kamera tai vaikka kulaus vettä.

Suurta hämmennystä aiheuttavatkin joustot asetetussa säännössä. Saako sisään asuntoon vielä hipsiä vaikka kengät on jo jalassa, vai pitääkö kenkienriisumis- ja pukemisriitti aloittaa taas alusta? Niin, siinäpä vasta kysymys, joka saattaa aiheuttaa mukavasti kihelmöivää stressiä joka kerta kun asunnosta on määrä poistua.

2. Kenkienriisumisesta seuraavaa todennäköisesti hieman alaston olo. Kätevä emäntä tarjoaa shokkilääkityksenä sisäsiistit kotitohvelit.

3. Jos kodin vaatimattomankin jätteidenkierrätyssysteemin esittelee röyhein rinnoin, on syytä valmistautua myös siihen, että jokainen roska on mysteeri oikeaa jäteastiaa aprikoivalle vieraalle. Jos haluaa vältää roskakorinvartijan roolia, kannattaa esitellä vain sekajäteastia ja kierrättää kahta kovemmin vieraiden poistuttua.

Jos haluaa oikein brassailla, kannattaa tietysti mainita, että Suomessa saa puhdasta rahaa palauttamalla pullot ja tölkit kauppaan. Se tekee aina vaikutuksen.

4. Pyyhkeet ja niiden tehtävät on syytä esitellä erikseen. Vaikka jokseenkin tyypillisimmillään kuivaussetti koostuu kylpy- ja kasvopyyhkeistä, Italiassa settiin kuuluu lisäksi aina myös bideepyyhe, joka on juurikin oman kasvopyyhkeemme kokoinen.

Myös kylpypyyhe vaatii erityisen orientoitumisen, sillä italialaiset kuivaavat itsensä tavallisesti kylpytakkeihin kääriytyen. Ja vaikka kukaan ei luonnollisesti odota löytävänsä kylpytakkia kotivierailultaan, sen korvaaja voi olla hyvä erikseen osoittaa.



5. Parasta ruokaa ulkomaanvieraalle on se, jota syödään suomalaisessa kodissa. Sen sijaan että viet vieraan hyvään ravintolaan ja hukkaat illan panikoimalla laskun lopputulemaa, laita kotona vaikka The avokadopastaa. Sitä rakastavat italialaisetkin, nyt se on todistettu (kehoitan tosin vaahdottamaan valkosipulin lähes huomaamattomaksi samaan tapaan kuin pestossa).

6. Stockmannin vetovoimaa ei kannata aliarvioida.

Ja kansalaisuudesta viis - miesvieraita varten kannattaa laatia shoppauspäiviksi etukäteen erinäisiä viihdytyspaketteja (kahvittelupaikka, bissepaikka, kävelyretki satamassa, poikien retki elektroniikkakauppaan, lautta Suomenlinnaan ja takaisin.. vinkkejä vastaanotetaan!)

7. Saunomista varten vieraiden on syytä ottaa mukaansa uimahousut vaikka sydäntalvella. Ilman pöksyjä/biksuja vieraalta voi hyvin todennäköisesti jäädä tärkeä pala Suomea kokematta.

Lisähuomautuksena kehoitan tarkastamaan myös saunan toimivuuden hyvissä ajoin ennen saunomispäivää. Ettei käy niin, että kiuas ei yhtäkkiä toimikaan h-hetken koittaessa.

Kuten kävi eräässä taloudessa juurikin tässä päivänä eräänä.


8. Vaikka suomalainen liikenne näyttää järjestelmälliseltä ja turvalliselta, on kaupungilla muistettava seuraavat ohjenuorat:
a. kaupunkiliikenteessä bussikuski on kingi
b. suojatiellä jalankulkija ei ole automaattisesti turvassa
c. pyöräilijät ovat vaarallisia ohjuksia
d. autoilijan ei kannata odottaa väistävän, jos tietä lähtee ylittämään mualla kuin liikennevaloissa tai suojatiellä

9. Jotta italialaisvieraat eivät aiheuttaisi pahennusta linja-autoissa, on näille syytä teroittaa, että bussin kyytiin noustaan vain etuovesta. Tämä sääntö ja systeemi herättävät italialaisissa suoranaista ihailua.

10. Monelle italialaiselle Suomi tarkoittaa sivistysvaltiota, jossa on vallalla ihastuttava järjestelmällisyys ja siisteys. Sen lisäksi Suomesta tiedetään se, että siellä on aina kylmä, vaikka kesällä aurinko paistaakin koko ajan. Talvella sen sijaan on aina todella kylmää ja lumista. Ihmiset syövät lohta ja naiset ovat kauniita. Ja kaikki ovat vaaleahiuksisia.

Kun italialaiset vieraat ovat päässeet kynnyksen yli, on hyvä valmistautua puolin jos toisinkin siihen, että myytit murtuvat.

Elokuun yö saattaa olla hautova ja pilkkopimeä kuin kesäisessä Italiassa, roskakorit pursuilee roskia yli äyräiden (vaikka väitänkin, että se oli lokkien syytä), kaikki eivät ole blondeja ja hämmästyttävän monilla on värjätyt hiukset. Naiset ovat ..hmmm.. naturelleja ja kaupoissa on huomattavasti enemmän makkaroita kuin kalaa.

Muiden muassa.

Mutta vaikka myyttien Suomi onkin jotain ihan muuta kuin todellisuus (ja näitä pieniä yllätyksiäkin tulee aina vastaan), niin nämä pysyvät:

Suomessa ruoka on hyvää.

Ja Suomessa vain on sitä jotakin. Vaikka tämä suomalainen ei aina meinaisi siihen uskoa.

Että sen kunniaksi. Hyvää alkanutta viikkoa!



lauantai 10. elokuuta 2013

Siivousmotivaatio löytyi

Laiskuus on lahja.

Tai näin voisi armollisesti ajatella, kun viikosta ja kuukaudesta toiseen vähät välittää erinäisistä kodin kauneusvirheistä.

Vaatehuone on sekaisin, parvekkeen (ja vähän muutkin) lasit jääneet pesemättä, liinavaatekaappi kaaoksessa, loputon pöly laskeutuneena kaikkialle ja valloillaan varsinkin siellä, missä sen poistaakseen pitäisi nähdä vähänkään extravaivaa.

Ja niin edelleen. Ja niin edelleen.

Mutta se ole Andy joka lopulta räjäyttää lian pois.

Ei. Lika ja piilossakin oleva epäjärjestys saa todellista kyytiä vasta siinä vaiheessa, kun kylään on tulossa anoppi.

Varsinkin, jos anoppi on italialainen ja tulee asustamaan kodissa koko pienen Suomenlomansa ajan.

Eikä tämä mitenkään tarkoita, että oma anoppini olisi erityisen julma yksilö, joka suorittaa vierailullaan tupatarkastuksen, jonka tulokset vaikuttavat parisuhteeni tulevaisuuteen.

Päin vastoin. Minulla on erityisen mukava anoppi.

Mutta anoppini on italialainen. Ja italialaiset naiset ovat järkyttävän siistejä.

Siksi minunkin on ihan vain mielenrauhani vuoksi syytä hetkeksi ryhdistäytyä.

Se tarkoittaa sitä, että mitä luontevimmin pienenkin kauneusvirheen ilmaannuttua elämä pysäytetään hetkeksi, jotta kaikki on taas saatu siivottua. Vessat pestään mieluusti päivittäin (hups - taisin sen heti eilen unohtaa..), lattioita lakaistaan joka välissä, uunikin taidetaan pestä kerran viikossa ja mitä näitä nyt on. Mutta ainakin on, ah, niin siistiä. Ja kaikki tiedämme miten mukavaa on kun koti on siisti. ÄLYTTÖMÄN mukavaa.

Mutta piru. Jatkuva siisteyden ylläpito käy työstä. Eikä mistä vaan työstä, vaan yhden henkilön 24/7 työstä. Ja se työ kuuluu ainakin Italiassa lähes vain ja ainoastaan emännän hartioille. Vaikka ei etteikö muut pyytäessä auttaisi. Mutta kun emäntä tavallisesti haluaa hoitaa kaiken ihan itse. Mikä emäntä se olisi, joka antaa miesten käydä sotkemaan.

Se olisi vähän tyhmä emäntä, sillä eivät nuo miehet niistä siivousasioista ymmärrä hölkäsen pöläystä. Sotkevat vain lisää.

No onneksi oman kotini jakaa italialainen mies, joka (nyttemmin) kiitettävästi jakaa kotihommat. Viimeistään siinä vaiheessa kun kiltisti muistan muistuttaa.

Ja nyt vierailun ajan on itsenikin hyvä skarpata. Eikä se tee edes pahaa, tiedättekö miksi?

Siksi, että erinomaisen mukavien (ja siisteyteen tottuneiden) vieraiden mukana kotiimme tuli tällainen matkalaukun kokoinen pala Italiaa!

Huomioi, että mukana tulivat myös hyvästä italialaisesta leivästä tehdyt korppujauhot..
Mukana tuli siis vähintään joka IKINEN syötävä asia, josta on viime aikoina tullut mainittua.
Aamupalacornettotkin on taas hetkeksi turvattu!

Viehättävää viikonloppua!

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Vuokra-auto alle ja kohti viinimaita

Ennen kuin pieni luoteis-Italiaan suunnannut kesäkiertueemme starttasi, jouduin moneen otteeseen vääntämään keskenäni kättä siitä, että oliko määränpään valinta varmasti osunut oikeaan.

Kun siellä toisessa vaakakupissa painoi kuitenkin Sisilia, joka oli taas palannut hirveästi houkuttelemaan Montalbano -manian myötä.

Ja Sisiliahan nyt vaan kuulosti täydelliseltä kesämaalta. Toisin kuin lounais-Italia ja Piemonte, joista minulla ei ollut yhtä romanttista kuvaa.

Paitsi että siellä jossain taustalla kohoilevat Alpit. Jotka taas ovat yhtä kuin talvi.

Piemonte ei siis millään tavalla vastannut sitä aurinkoista ja paratiisimaista kuvaa, jonka piti täyttämän verkkokalvot kesäloman tultua. Ja siksi sääennusteisiin nojannut järkipäätös toden totta - Montalbanoa lainatakseni - rompeva i gabbasisi. Eli sai kulkuseni vähemmän riemuisasti helkkäilemään.

Italiaan oli nimittäin luvattu järkyttävän kehnoa säätä. Ja kuka nyt hakeutuisi huonolla säällä rannalle ruikuttamaan?

No, ei ainakaan italialainen.


Ja täytyy sanoa, että hyvä niin. Kesäkuun alkupuoli näytti nimittäin tältä.

Kelit eivät olleet ihan rantaisat. 

Silti painava pilvikatto sopikin maisemaan suorastaan mainiosti, kun starttasimme Genovasta kohti Piemontea.

Tällainen cupo (synkkä) valo sai moottoritien sijaan valitsemamme pikkutien näyttämään siltä kuin matkustaisimme moottorisahamurhaajan kotikonnuilla.

Ja moottorisaha kuulosti jotenkin paremmalta kuin moottoritie, jolla vedetään tuhatta sataa rekkojen seassa tuolla ylhäällä.


Se että sain kuskin (minä vellipöksy kun en Italiassa meinaa uskaltaa rattiin..) suostumaan jättämään moottoritiet ja valitsemaan pienet maisematiet, sai kaiken näyttämään ja tuntumaan jo lähtökohtaisesti paremmalta.

Matkan varrella oli nimittäin silloin suurempi todennäköisyys törmätä odottamattomiin seikkailuihin.

Kuten vaikkapa näihin kurveissa vastaantuleviin miinoihin.

Sunnuntaipyöräilijöihin.


Mistä tuli muuten mieleeni sunnuntai. Eli päivä, jona halusimme vuokrata auton.

Sepä ei nimittäin Genovan kokoisessa kaupungissa ollutkaan yhtä vaivatonta kuin vaikkapa Roomassa, missä yksi rautatieasema Terminin siivistä on omistettu avustamaan turisteja matkaan, ja josta löytyy mahtava valikoima eri autovuokrausfirmoja päivä kuin päivä.

Koska autonvuokraus oli kuulostanut ehdottomasti parhaalta tavalta ottaa haltuun Italian lounaiskolkka (alueen isojen kaupunkien Genovan, Milanon ja Torinon muodostamassa kolmiossa välimatka kaupungin kuin kaupungin välillä on moottoritietä pitkin noin kaksi tuntia), vaati pientä salapoliisityötä selvittää lähin avoin vuokrafirma.

Meinasi pieni epäuskokin iskeä, kunnes selvisi, että Genovan lentokenttä tarjoaa autonvuokrauspalveluja myös viikonloppuisin. Ja sinne pääsi mahtavan näppärästi (tosin viikonloppuisin vain noin kerran tunnissa) Volabus -linja-autolla, joka aloittaa matkansa Brignolen rautatieaseman edestä, ajaa poikki kaupungin päärautatieasemalle Piazza Principelle ja sieltä lentokentälle. 6€ maksavan lipun voi ostaa KÄTEISELLÄ kuskilta ja matkaan menee puolisen tuntia.

Kun välttelee moottoriteitä, ei vastaan tule tietullejakaan. Moottoriteillä matkustaessa täytyy pitää mukanaan
aina myös PIENTÄ käteistä ja mieluusti kolikoita. Valkoisten taulujen alla kelpaa vain puhdas raha,
sinisten alla pankkikortti ja keltaisista päräyttävät ohi Telepass -sopimusasiakkaat.

Tietullit välillä Torino-Genova jäivät pikkaisen alle 10 euron.


Pieni sivuhuomautus liittyen autonvuokraukseen. Netin kautta löytynyt Firefly -palvelu tarjosi pienen Fiat Panda -auton hintaan 24€/päivä. Kuskin vaihto maksajasta/varaajasta toiseksi henkilöksi maksoi 8€/päivä ja täysvakuutus 15€/päivä. Vuokrausta varten olisi passi ollut kiva ylläri (jäi Roomaan..). 


Isoin yllätys oli se, että auton todellinen vuokraaja Hertz varasi luottokortilta 1500 euron verran vakuutusvaraa vuokraperiodin ajaksi. Tätä ei tapahtuisi jos auton olisi vuokrannut suoraan Hertziltä (samoin kuin mahdottoman monimutkaisilta kuulostavia rahansiirtoja onnettomuuden sattuessa). Varaus ei myöskään poistunut tililtä lopulta automaattisesti ja vaati muutaman puhelinsoiton sekä vuokrafirmaan että suomalaiseen pankkiin. 

Tiedoksi vaan. Älä turhaan soita sinä tapauksessa ainakaan sinne suomalaiseen pankkiin.


Mutta kun siis lopulta reitti oli selvä ja kulkuväline alla, saattoi keskittyä katselemaan taas ympärilleen.

Ligurian Apenniineja, jotka on ylitettävä jos Genovasta aikoo kohti pohjoista.



Hylättyjä teollisuushalleja.


Kyläpahasia, joissa asuu varmaan vielä vampyyreja. Tai vähintään zombeja.


Portteja, jotka eivät johda minnekään.


Paikoilleen pysähtynyttä aikaa.

Joidenkin sunnuntaista tylsyyttä.


Ja lopulta myös hieman keventynyttä pilvipeittoa ja maastoa, jossa väreili toivo.

Tuolla jossain kohoilevat Langhen viinialueen kukkulat.

Aurinko paistaa ehkä jo tänä iltana.



Hiljaa hyvä tulee.



Teksti löytyy myös täältä.

perjantai 2. elokuuta 2013

Nakkisalaatti - italialaista rantaruokaa DOC

Yllättäen saapui elokuu.

Ja mieleen hiipi hienoinen melankonia. Aurinkokaan ei ole ihan niin kuin ennen. Siinä alkaa maistua pieni aavistus vääjämättä saapuvasta syksystä.

Ilmakin tuoksuu erilaiselta. Sieniltä ja märältä sammaleelta.

Ulos pilviseen päivään katsellessa tuntuukin niin hassulta, että Italiassa on elokuun myötä alkamassa kesän varsinainen lomakuukausi. Italialaisten lomailijoiden määrä saavuttaa kulminaatiopisteensä kuun puolivän Ferragostossa, joka vietetään rannalla (tai muuten vaan lomalla) yhtä sitkeästi kuin suomalaiset juhlistavat juhannustaan mieluiten mökissä järven rannalla.

Ja jos lomalla ei olla oltu ennen Ferragostoa, niin ainakin viimeistään silloin, 15.8. pistetään lappu liikkeen luukulle ja jätetään kaupunki turisteille.

Siis silloin kun suomalaislapset jo reput selässä suuntaavat kohti koulunpenkkejä..

Onneksi kuitenkin meillekin on vielä luvassa kesäistä lämpöä. Ja näin viikonloppuista kesää odotellessa ja italialaisten alkavia lomia juhlistaakseni haluan jakaa kanssanne salaatin, joka kuuluu rantalomiini kuin lämmin aurinko kesään.

Ja tämä salaatti onkin harvinainen salaatti, sillä italialainen ruoka ja nakki eivät tavallisesti kuulu edes samaan lauseeseen. Mutta nakki, jota italilaiset kutsuvat suloisesti wursteliksi, ja lausuvat niin että minua melkein naurattaa (jotenkin näin: WYIJSTEL) on tämän ruoan kruunaamaton kuningas.


Italialainen nakkisalaatti - Insalata di riso (oikea käännös siis riisisalaatti, mutta mitä me pienistä.. tästä määrästä riittää 2-4 hengelle)


1 paketti nakkeja
3 dl riisiä (pitkäjyväistä tai basmatia)
100g pakasteherneitä
pieni paketti (n. 150g) kirsikkatomaatteja
(mustia) oliiveja
artisokansydämiä
1-2 suolakurkkua
1 paprika (myös säilötty toimii hyvin!)
1 rkl kapriksia
(pieni purkki tonnikalaa öljyssä, sopii ihmeen hyvin nakin kaveriksi!)
1 sitruunan mehu
tuoretta basilikaa ja/tai ruohosipulia
oliiviöljyä&suolaa


* tämä salaatti on klassinen jääkaapintyhjentäjä, johon voi heitellä yhtä jos toistakin purkkien pohjalle jäänyttä. Siksi tästä löytyy myös lukuisia variaatioita, ja em. ainesten lisäksi/sijaan mukaan voi heitellä purkkiherkkusieniä, mozzarellaa tai muita juustoja, keitettyjä kananmunia, porkkanaa, maissia tai minimaisseja jne. jne. jne.

Miten joku näin ruma voi olla niin hyvää??
1. Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan suolatussa vedessä. Kun riisi on kypsää (tässä on hyvä olla tarkkana ettei salaatti mene ihan muussiksi), kaada kypsät riisit lävikköön ja huuhtele kylmällä vedellä. Anna ylimääräisen veden valua pois ja kaada riisi sitten salaattikulhoon.

2. Jos haluat käyttää myös tonnikalaa, kaada tonnikalasta ylimääräiset öljyt pois. Pienennä tonnikalaa hienojakoisemmaksi lautasella ja sekoita sitten riisin sekaan haarukalla.

3. Keitä herneitä hetki suolatussa vedessä. Kun herneet ovat sulaneet, kaada vesi pois ja heitä myös herneet lävikön kautta riisin sekaan. Sekoita.

Tämä laiskimuspa roudaa toisinaan Italiasta myös salaatinsärpimet!
4. Pilko nakit ja pyöräytä niihin halutessasi hieman väriä ja makua paistinpannulla. Lisää myös nakit riisin sekaan.

5. Pilko loput ainekset. Oliivit renkaiksi, kurkut, paprika ja tomaatit pieniksi paloiksi, artisokansydämet pienehköiksi lohkoiksi. Lisää nämä sekä kaprikset riisin joukkoon ja sekoita.

6. Revi sekaan basilika ja/tai ruohosipuli. Lisää hieman oliiviöljyä, suolaa makusi mukaan ja sitruunan mehu. Maista vielä ja laita sitten jääkaappiin makustumaan tunniksi.

Vaikka rantakelit alkaisivat tästä hupenemaan, niin toimii tämä mainiosti myös piknikillä tai palanpainikkeena sienimetsällä!

Kesämuistoksi on liitettävä mukaan kuva ihanasta kesäisestä kisukaveristani, joka ilmestyi paikalle aina viimeistään silloin, kun koitti lounasaika.

Tosin tälle kaverille maistuivat erinomaisella ruokahalulla myös aamuiset cornettot, joita se suorastaan himoitsi!


Hei hei kisukaveri ja heinäkuu!

Teksti löytyy täältä.