sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Genovan herkkuja - pestokastike

Ihan ensimmäisillä - tai korkeintaan toisilla - treffeillämme piti tietysti tiedustella mieheni lempiruokia. Mikäpä muukaan olisi mukavampi tapa oppia toisesta kuin alati turvallinen ruokakeskustelu.

Se mitä sain vastaukseksi herätti kuitenkin hieman epäilyjä. Nimittäin, mikäs se semmoinen mies oikein on, jonka lempiruoka on pesto??

No ei ainakaan sellainen, joka ymmärtäisi jotain kunnon ruosta - ajattelin minä suuri pihvinrakastaja silloin.

Vaikka myöhemmin selvisi, että tämä epäilyksiä herättänyt pestovastaus olikin vedetty enemmän tai vähemmän hatusta, niin tuosta hetkestä lähtien aloin suhtautua pestoon ihan uudella kunnioituksella ja kiinnostuksella.

Ja nyttemmin pesto on yksi lempiruoistani.. Ja tuo mieskin on osoittautunut ihan mukiinmeneväksi tapaukseksi!


Pesto alla genovese - Genovalainen pestokastike 


n. 3 kourallista basilikanlehtiä (50g)
2 valkosipulinkynttä
karkeaa merisuolaa
40g Parmesania
20g Pecorinoa (eikä hätää jos ei molempia löydy - erinomaisesti onnistuu silti!)
kourallinen (tai kukkurallinen 1 rkl) pinjansiemeniä
(nokare voita)
n. 1/2 dl oliiviöljyä

Sana pesto tulee kastikkeen valmistustapaa erinomaisesti kuvaavasta verbistä pestare (murskata, jauhaa, nuijia, survoa..), ja erilaisia tällä tyylillä valmistettuja kastikkeita onkin olemassa lukematon määrä. Pestoista kuuluisin on kuitenkin tämä basilikalla ja juustoilla maustettu genovalainen pestokastike, joka on saanut kunnian olla The Pesto, eli Se Kastike, jota kaikki tarkoittavat kun pestosta puhuvat.


Perinteisimmillään pesto syntyy morttelissa, ja mortteliversiona kirjaan tämän reseptinkin. Jos kuitenkin käytät tehosekoitinta, ei hätiä mitiä. Italiassa kuitenkin suositellaan viilentämään sekoittimen astia ja leikkuuterä pakastimessa ennen kuin kastikkeentekoon ryhdytään vähän modernimmin, sillä basilikan maku kärsii jonkun perimätiedon mukaan sekoittimen kuumentuvasta terästä..

1. Kuori valkosipulinkynnet ja laita ne mortteliin. Lisää joukkoon muutama isompi merisuolarae, ja hiero aineksista tasainen vaahto.

Näitä lähdetään mylläämään..
..kunnes morttelissa näyttää tältä!

2. Lisää valkosipulivaahdon joukkoon sitten taas muutama suolarae ja ala jauhaa morttelissa vähän kerrassaan basilikanlehtiä. Jauha lehdet mahdollisimman tasaiseksi ja pienijakoiseksi massaksi ja lisää lehtiä jauhaessasi silloin tällöin joukkoon suolarae jos toinenkin.

3. Lisää pinjansiemenet (sekä nokare voita) ja jauha ne tasaisesti basilikan joukkoon.

4. Raasta parmesan ja pecorinojuustot ja sekoita raasteet sitten morttelissa tasaisesti basilikan sekaan.


5. Siirrä tahna morttelista hieman isompaan astiaan, ja sekoita sitten haarukalla tahnan joukkoon vähän kerrassaan oliiviöljyä. Öljyä ei tarvitse lisätä niin, että kastikkeesta tulee juoksevaa, vaan notkistaminen viimeistellään pastan keitinvedellä.


PESTON SÄILYTYS

Pestoa kannattaa tehdä kesän basilikasadosta isompikin satsi kerralla. Pesto säilyy jääkaapissa parhaiten, kun sen laittaa mahdollisimman isosuiseen ja suoraseinäiseen kannelliseen purkkiin. Painele pestomassa purkissa tasaiseksi, siivoa sisäseinät talouspaperilla ja kaada massan päälle ohut kerros oliiviöljyä suojaamaan pestoa. Toista operaatio aina kun käytät kastiketta.

Monet myös tallettavat kesän basilikasadon pestona pakastimeen. Käytä pakastetussa pestossa vähemmän juustoa ja oliiviöljyä, ja lisää niitä vasta kun käytät peston. Oivallinen tapa on pakastaa pestoannokset jääpalamuoteissa, ja siirtää jäätyneet palat sitten esim. MiniGrip -pussiin. Yksi kuutio vastaa yhden hengen pestoannosta.

Suureksi hämmennyksekseni tätä juurikin peston kanssa parhaimmillaan olevaa
Trofie -pastaa löytyy ihan omista Prismoistamme! 

6. Keitä pasta pakkaukseen merkityn keittoajan verran runsaassa karkealla suolalla maustetussa vedessä (100g pastaa/syöjä). Kun keittoaika on täynnä, ota juomalasillisen verran keitinvettä talteen ja kaada loput vedet pois. Kaada pasta erilliseen sekoitteluastiaan (jottei pesto ja pasta kypsene liikaa - mutta jos haluat säästää tiskeissä, kattilassasekoittelu on ihan ok sekin..) ja sekoita pastan sekaan pestoa makusi mukaan. Lisää keitinvettä tarpeen tullen sen verran, että pesto sekoittuu tasaisesti koko pastaan.

Ja sitten, BUONISSIMO appetito!

10 kommenttia:

  1. Onpa hyvältä kuulostava pesto-ohje. Parvekebasilikani on taas kerran kääpiöityvää mallia, joten reseptin testaamieksi pitäisi ostaa pussiyrtti. Oikeita pitkulaisia pinjansiemeniä on ainakin Helsingin ulkopuolelta vaikea löytää, yritän hankkia niitä aina reissuista. (Pyöreämmistä, yleensä kiinalaisista siemenistä, saimme kerran pine mouthin enkä missään tapauksessa halua saada sitä toiste.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääpiöityvä basilika kuulostaa tutulta.. Olen yrittänyt opiskella, että miten tuota basilikaa pitäisi leikellä, että kunnon pestoharvennuksen jälkeen sieltä saisi uuttakin satoa eikä ainakaan kesällä tarvitsisi turvautua kaupan ruukkuihin. Tuuripeliä.. Pinjansiemenet olen järjestään roudannut aina Italiasta, joten en ole osannut edes ajatella, että niissäkin on eroja. Kiitos kun mainitsit asiasta!

      Poista
  2. tuo luimupupun vinkki pinjansiementen suhteen on tosiaan tärkeä! Minäkin ostan reissuilta pinjansiemenet. Kiva kuulla, että omatekoisenkin peston säilyvyys on suht hyvä sillä uudella öljylorauksella, olen vain ollut tarkkana, että on varmasti puhdas lusikka, kun ottaa pestoa purkista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano - en edes osannut ajatella, että pinjansiementenkin kanssa saa olla tarkkana ettei tule ikäviä ylläreitä! Mitä säilyvyyteen tulee, niin joidenkin mukaan kastike säilyy jääkaapissa jopa kuukausia. Ihan siihen en usko, kun kyydissä on juustoakin (jotkut italialaiset ovat järkyttävän rentoja ruoan säilytyksen suhteen, kokattuja ruokiakin saatetaan säilyttää huoneenlämmössä päiviä..), mutta jokunen viikko menee ihan takuulla.

      Poista
  3. Hyvin tehty pesto todellakin on ihan huippuruokaa, ja ihan eri asia kuin valmiit purkkipestot! Eli ei ihme, vaikka oikeasti olisikin miehesi mieliruokaa =) Teen itse peston melko samanlaisella ohjeella, tosin välillä epäammattimaisesti tehosekoittimella... Hyvää tulee tosin silläkin, ainakaan jos ei ole niin tarkka makuvivahteista kuin tarkimmat italialaiset =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toden totta, pestosta tulee herkkua tavalla jos toisellakin! Morttelihommassa varmasti isoin plussa on tuo valkosipulimousse, joka auttaa pitämään valkosipulin maun erityisen mukavalla tavalla aisoissa. Huh, tässähän tulee taas ihan hirveä pestonälkä (tai siis himo)!

      Poista
  4. Moi!
    Mä yritän kirjoittaa suomeksi koska haluaisin tietää jos mun taso koulun jalkeen on vielä hyvä.
    Menin peelaamaan tennis mihesi kanssa ja unhodin sanoa etta te olette tervetuloa meidan kotiin syömaan jotain hyvää esimerkiksi Nonna Antonietan linguine con ricotta e cannella.
    Terveisin Lotalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No moi moi! Ja wow - hyvin kirjoitat suomeksi! Kiitos paljon kutsusta, AINAHAN se hyvä ruoka maistuu tietysti! Tällä kertaa tosin on teidän vuoro tulla meille, joten kutsu seuraa perässä!

      Poista
  5. Mahtavan tasainen tahna. Minä aina kiroilen morttelin ja basilikan kanssa. Maltti ja pienet erät näyttävät olevan valttia. Kiitos perinpohjaisista ohjeista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitoksista! Kun näiden kanssa on tullut itsekin tarpeeksi matkan varrella kiroiltua (...), on silkkaa iloa, jos voin mitenkään helpottaa muiden taivalta!

      Poista