keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Genova kaunoinen (osa 3) - ja eräs joka jäi nuolemaan näppejään

Herkuttelen näillä kesän matkamuistoilla tällä menoa pitkälle syksyyn.. Hitaasti ja nautiskellen, vähän kerrallaan, kuten olen kuullut joidenkin syövän suklaakonvehteja.

Siitä en tosin tietäisi mitään. Minun suklaakonvehtini on juusto.

Ja kun saan eteeni hyvän juuston, on hyvin vaikea lopettaa sen syömistä kesken.

Tämä pätee kyllä lähes kaikkeen muuhunkin suolaiseen.

Täällä ei ollut sijaa nälkäiselle matkamiesparalle.

Tämä hyvän ruoan himo on matkoilla kuitenkin kavala ansa, johon aivan liian helposti putoan ja joka meinaa viedä ilon koko reissusta. Aivan liian monesti on alkanut alahuuli venyä, kun juuri Sitä Oikeaa paikkaa ei ole löytynyt. Tai jos on löytynyt, sinne ei ole ollut sinä päivänä enää menemistä (tämä on valitettavan tuttua myös täällä kotona Helsingissä. Ja varmaan koko maailmassa).

Ja siinä vaiheessa on nälkäkin yleensä alkanut olla sitä luokkaa, että etsinnät saavat siitä vielä oman pikantin lisänsä.

Näistä kokemuksista viisaantuneena päätinkin tälle matkalle varata historiallisesti etukäteen myös ruokapaikat.

Ja kun Genovassa oltiin, piti tietysti päästä syömään meren antimia.

Tämä oli kuulemma erinomaisen hyvä kalaravintola. Ainakin joskus  80-luvulla.
Mene ja tiedä. Jätin menemättä.

Niinpä päätin hyvissä ajoin kääntyä Tripadvisorin puoleen. Sehän on nykyään matkamiehen raamattu. Ainakin Italiassa, missä hämmästyttävän monta kertaa törmäsin palvelujentarjoajiin, jotka pyysivät kirjoittamaan miellyttävän evankeliumin palvelun sivulle. Tai jos eivät suoranaisesti pyytäneet, kertoivat kuinka kauppa oli kärsinyt huonoista arvosteluista. Ja loivat sitten syvälle sieluun koskettavan katseen.

Hurjaa. Ja tässä olikin se suurin ongelma kun rupesin ravintoloita kaivelemaan. Onko arvosteluissa mainittu hyvä todella hyvää. Tai huono huonoa. Menin ihan lukkoon kaikkien mielipiteiden edessä.

Il panino italianosta löytynee juuri omia makuhermoja hivelevä voikkuleipä ihan jokaiselle.

Muutama esimerkki niistä yli 120 särpimestä
joista tämän pikaruokalan paninot rakennetaan.

Kaiken lisäksi annoin itseni ymmärtää, että Genovan keskustassa ei edes saa kaupungin parasta kalaa. Ainakaan tavallisen työntekijän tuloilla. Sitä varten olisi pitänyt matkustaa parikymmentä kilometriä joillekin teollisuusalueille. Tai muualle jumalan selän taakse.

No höh. Ja tämän kaupungin kun piti olla kerrankin ihan siinä kala-apajien äärellä, ja ravintoloiden tulvia yli äyräidensä kaikkia meren herkkuja.

En sitten jaksanut hirveästi enempää asiaan perehtyä. Ensi kerralla turvaudun kalansyöntipyrkimyksissäni joukkoliikenteeseen. Tällä kertaa halusin päästä perille jalan.

Täällä kuitenkin kiinnostuneille muutamia kalaravintoloiden osoitteita sitä odotellessa.

Oli Genovassa TIETYSTI syötävä myös pestoa, joka näytti usein olevan
tarjolla tällaisten pienten ja sievien gnocchien kanssa. 

Mereneläviä näkyvissä! Mustekalan musteella värjättyä ligurialaista trofie -pastaa
 oli tarjolla Bar Bertossa, joka sijaitsee eräässä Genovan iltaelämän
kulminaatiopisteessä eli Piazza delle Erbellä.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että ravintolanmetsästyksessä lensi hanskat tiskiin lähes saman tien.

Lupasin myös pyhästi olla murjottamatta vaikka (eli jos eli kun) en paikan päällä löytäisi täydellisesti tyydyttävää ruokapaikkaa.

En siinäkään tapauksessa että en ehkä saisi tajunnanräjäyttävää pestoa, täydellistä genovalaista focacciaa, ainuttakaan merenelävää, uutta tuttavuutta farinataa (jota UNOHDIN lopulta edes etsiä!!!??) ja/tai mitä tahansa uutta ja ihmeellisen ihanaa syötävää jota Genovalla ikinä voisi olla tarjottavanaan.

Majapaikkamme vieressä sijaitsi Genovan suurin tori, Mercato Orientale.
Täällä olisi ollut sitä kaipaamaani kalaa.
Kyllä. Kalaa ja muita mereneläviä olisi löytynyt.
Ja tietysti näitä vaatimattomia vihanneksiakin.
Nämä olisi ollut kiva viedä kotiin hautumaan hitaasti pannulla
vaikkapa munakkaaksi.
Ja niitä uusia tuttavuuksia jotka jäivät maistamatta..

Ja niin päivä Genovassa lipui eteenpäin harvinaisen säyseissä merkeissä.

Vatsaa täytettiin sitä mukaa kun se alkoi tuntua vähänkään liian tyhjältä.

Ilman paineita. Ilman turhia ahdistuksia syömättä jääneistä ruoista.


Genovan satamassa sijaitsee yksi jo maailmanlaajuiseksi ketjuksi kasvaneen Eatalyn ruokakaupoista.
Ligurian alueen lempipastaa trofieta löytyy joka tarpeeseen.
Eatalyn toimintaperiaatteena on tarjota asiakkailleen ensisijaisesti
lähialueiden pientuottajien korkealaatuisia tuotteita.
Voi mikä itku ja hampaiden kiristys, että se vain tavallisesti tarkoittaa
myös paikoin aika järkyttäviä päivittäistavaroiden hintoja.
Siitäkin huolimatta, että tuotteiden tuominen kaiken kansan saataville
myös hinnan puolesta on ollut yksi Eatalyn pääperiaatteista.
Ah, mutta on siellä Eatalyssä sitten kyllä hyllykaupalla mitä ihanampia tomaatteja
- ja kaikkea muuta hyvää!
Sen lisäksi että Eataly on ökyhintainen ruokataivas,
on sen suojissa myös varsin tunnelmallinen ravintola.
Tai jos haluaa ottaa rennommin,
voi ostosten lomassa istahtaa haukkaamaan vaikka pizzaa.
Eatalyssa järjestetään myös erinäisiä italialaisen keittiön minikursseja,
kuten johdatus tädellisen pizza&leipätaikinan saloihin.

Mutta kun ilta alkoi hämärtyä ja kuu nousi taivaalle, myös sisäinen ihmissuteni heräsi eloon.

Ja kun tilanne pääsi noin pitkälle, ei mikään ollut enää ok. Eikä se mikä olisi ollut ok ollut enää saatavissa.

Häntä koipien välissä jouduin siis tallustamaan kohti majapaikkaamme. Toivoen, että saan edes jonkun murun rinnan alle jaksaakseni aamupalaan asti.

Ja tottahan nyt Genovan kokoisesta kaupungista löytyi rauha sielulle. Vaatimaton, mutta mahtavan maistuva pikku lautanen friteerattuja sardelleja (alici fritti) jossain nimettömäksi jääneessä trattoriassa.

Ja palanpainikkeeksi ihanin, pehmein, öljyisin ja suloisimmin suolattu focaccia alakerran leipomosta (tässä tapauksessa siis focacceriasta) Zena Zuenasta. Josta olisin saanut myös monia muita niistä vaille jäämistäni Genovan herkuista.

Näin. Ainakin tiedän tarkalleen mihin suuntaan heti ensimmäiseksi seuraavalla Genovanmatkallani. Sinä täydellistä focacciaa pureskellessa voin sitten ihan rauhassa katsella vaikka niitä paikallisbussien linjakarttoja.


Kesän ja pikkulauantain kunniaksi en voi olla jakamatta kanssanne myös tätä Genovan lahjaa maailmalle! Prego!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti