lauantai 29. kesäkuuta 2013

Liikutusta leikkelepöydässä

Huoh.

Jo vuosia lomatuulelle tuudittanut lempipaikkani Rooman sydämessä, Antica Enoteca, oli tällä kertaa katkera pettymys. Niin kuin turhan monessa muussakin vanhassa lempparissani, myös täällä oli printattu uudet elegantit listat, uusilla vähemmän tyylikkäästi ylöspäin hilatuilla hinnoilla.

No, senkin saattaisin kestää, kun niin harvoin puljun pöytään pääsen istahtamaan.

Mutta kun vanha kunnon leikkelelautanen on hintojen nousun ohessa kokenut turhan radikaalin inflaation, se tarkoittaa sitä, että vastaisuudessa keskustan pikkukujat saavat kuljettaa tämän tytön ihan uusille (leikkele)apajille.

Eikä siinä enää edes auta se herkullinen leipä, jota uitin koko rahan edestä suolalla maustetussa herkullisessa oliiviöljyssä.

Ci ho messo una croce. Sen paikan päälle on nyt merkitty ruksi, we're so over.


Onneksi appiukkoni ymmärsi tuskan ja pettymyksen syvyyden, ja pisti peliin koko napolilaisen vieraanvaraisuutensa koetun vääryyden korjatakseen.

Ja tässä tulos. Pahoittelen kuvien laatua, mutta HALLELUJAA, ajatukset olivat kuvaushetkellä kyllä jo ihan muissa sfääreissä.

..Ja näin jälkeenpäin voin todeta, että hyvä että jotain tallentui filmille, sillä siinä pöydän ääressä, onnellisessa koomassa en kunnolla edes tajunnut mitä sinne suuhun tuli tungettua prosciutto crudon (ilmakuivatun kinkun) ja pecorino frescon (tuoreen pecorinon) ohella..

Se, että tämä leikkele toi mieleen aladobin, ei ollut ollenkaan huonommin arvattu.
"Coppa alla romana" on nimittäin juurikin porsaan pään eri osista tehty sylttymäinen leikkele,
jota tarjoillaan myös valkoviinietikalla ja tuoreella persiljalla maustettuna.

Roomalaisen kovan pecorinon vierellä makoili sopivan lempeästi tömäkkä
Croce -merkkinen gorgonzola piccante
(gorgonzola dolce on taas nimensä mukaisesti pehmeämpi
niin maultaan kuin olomuodoltaankin).  

Vanha kunnon mortadella (joka muistuttaa lapsuudesta tuttua jahtimakkaraa..
hmm.. lienee sitä jahtimakkaraa kaupoissa edelleenkin..?)
pistaasipähkinöillä höystettynä.
Lautasen jakaa ihan uusi tuttavuus, eli ilmakuivattu salami "Golfetta".

"Coppiettet"(vas.) valmistettiin alunperin aasin lihasta lisäämään juottoloihin pistäytyneiden janoa.
Nämä nyky-coppiettet on vuoltu porsaasta, ja kypsytetty suolan ja
peperoncinon voimalla muutaman kuukauden ajan mukavan jäyskiksiksi pikkupurtaviksi.

Coppiettasiivujen rinnalla on keskisen Italian ominaisherkkua, "Porchettaa",
joka on pitkään uunissa kypsytetty ja yrteillä maustettu porsaanrulla.
Siinä missä suomalaiset pistäytyvät nakkikiskalla,
Rooman korkeudella suolaisennälkäiset käyvät nappaamassa huikopalaksi porchettasämpylän.

Provola affumicato, eli savustettu provolajuusto oli tällä kertaa
mozzarellamaisen tuoreessa muodossa.
Provola on suussa kuitenkin mozzarellaa paljon narskuvampi makuelämys.

Ja sitten tämä ihme..
Puhvelinmaidosta keitelty ricottajuusto on niin taivaallisen suussasulavaa herkkua,
että rohkaisen sitä suupalan maistamaan, jos ikinä mahdollisuus vastaan kävelee.

Näillä eväin karvas pettymys oli enää vain etäinen muisto - jos sitäkään.

Onnellisten huokausten lisäksi joidenkin haukkausten päälle ei voinut kuin lurauttaa pienen onnellisen ooppera-aarian.

Vähän tämän Verdin La traviata -oopperan "Amami Alfredon" (Rakasta minua, Alfredo) tyyliin.

Ah, onnea! Ah, autuutta!


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Sapore di mare

Viimeinen lomaviikko sujunee toivottavasti vielä samoissa merkeissä kuin edellinenkin. 

Täydessä eristyksessä muusta maailmasta. Silkkaan olemisen sietämättömään keveyteen ja pienten aaltojen kuuntelemiseen uppoutuneena.


Rauhallisella rannalla, jonka penkit alkavat hiljalleen täyttyä vasta heinäkuun edetessä. Ja joka on elokuun saavuttua täynnä viimeistä rantakaistaletta myöten.

Siinä määrin, että rannan lounaskahvila on hankkinut numeroidun jonotuslaitteen nälkäisten lomalaisten kärhämiä minimoidakseen.

Ja sisäänkäynnin tuntumassa pidetään tarkkaa kirjaa siitä, että kullakin perhekunnalla on käytössään vain yksi varjo istuimineen. 

Tiukka linja.



Mutta vielä on väljää. Ainakin arkipäivisin.


Kesäkuisella rannalla, rauhallisena liplattelevan veden äärellä hengenpelastajallakin on oivasti aikaa leikkiä puhelimella. 

Ja tuijotella horisonttiin.

Hengenpelastajan työntekoa seuratessa alkaa rannalla mukavasti ramaista.


Hiekalelutkin odottavat kiltisti viikonloppua ja leikkikavereita.

Leikkikalujen naulakkona toimiva outo puurakennelma on myös yhtä sun toista (korua, bikiniä, pyyhettä, huivia jne. jne.) myyvien maahanmuutajien pienten päivätirsojen areena. Puihin pingotettu huivi luo juuri sopivan varjon, jonka suojassa lämpötila on ihanteellinen tuudittaakseen väsyneen miehen unten maille.

Silmänräpäyksessä.


Rantaviivan tuntumassa taas muutamat rantaleijonat teroittelevat jo kynsiään loppukesän haasteet mielessään.


Tuolla jossain olisi varmaan Sardinia.

Tai ehkä Korsika.

Enää ei edes haittaa, vaikka asiaa ei heti pääsisikään nettiin tarkistamaan.

Loma on tehnyt tehtävänsä.


Rantaan ajatuneet simpukat vievät ajatukset ruokaan.

Mitähän hyvää sitä sitten seuraavaksi söisi..?


Aurinkoista alkanutta viikkoa!

Teksti löytyy täältä.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Pasta alla checca

Hyvin harvoin - jos silloinkaan - meillä lomalaisilla on "lupa" ottaa keittiö haltuun ja tehdä siellä mitä mieli tekee.

Ja silloin harvoin kun keittiö on käytössä, iskevät hirveät suorituspaineet, jos ruokaa on syömässä muutkin, kuin vain meidän pieni suomalais-italialainen perheyksikkö.

Meille kun kelpaa oikeastaan kaikki tarjolla oleva erinomaisen hyvällä ruokahalulla - ja Italiassa taas ollaan hyvin tarkkoja niin käytettyjen raaka-aineiden kuin tietysti itse annoksen maunkin suhteen.

Joten hikoilu (niin ihanaa kuin keittiön valtiaaksi onkin päästä) alkaa jo kauppakierroksella ja vain yltyy hellan ääressä.

Eikä viimein kesäisiin mittoihin yltäneet lämpötilat tunnelmaa ainakaan viilennä..


Näinpä tällaisen ilon ja onnen kokkauspäivän koitettua keittiössä teki mieli ottaa mahdollisimman iisisti. Ja muutamalle nälkäiselle suulle syntyi nopeasti ja helposti hyvinkin kesäinen annos Pasta alla checca, jota voi halutessaan syödä myös jo hieman viilenneenä.

Rooman alueelta alkunsa saaneen Checca -pastan nimi on aikamoinen mysteeri. Jonkun tiedon mukaan Checca olisi lyhenne Francesca -nimestä, joten sen poliittisesti korrektimman tarinan mukaan annoksen nimi olisi pastaa Francescan tyyliin.

Mutta mutta. Nämä roomalaiset, joiden suu olisi hyvä säännöllisin väliajoin huuhdella saippualla, ovat saattaneet hakea nimellä jotain muutakin. Checca on nimittäin myös nimitys miehille, jotka käyttäytyvät hieman turhan naismaisesti. Esimerkiksi hääräävät keittiössä kuin akat ikään.

Ehkä tämän pastan takana olikin muuan herra Francesco, jota miellytti kokkaus hieman enemmän kuin olisi ollut soveliasta..


Pasta alla checca (4 hengelle)
400g kirsikkatomaatteja
250g mozzarellaa (halutessaan voi lisätä hieman caciotta -tyyppistä pehmeänmakuista juustoa)
(1 iso valkosipulinkynsi)
suolaa&mustapippuria
oliiviöljyä
tuoretta basilikaa oman maun mukaan

400g lyhyttä pastaa (esim. rigatoni- tai pennepastaa)
karkeaa suolaa keitinveteen


1. Laita pastavesi kiehumaan.

2. Huuhtele tomaatit, halkaise ne neljään osaan ja laita ne esimerkiksi isoon salaattikulhoon, jossa myös pasta voidaan lopuksi sekoittaa muihin aineksiin.

3. Leikkaa juustot pienemmiksi paloiksi ja sekoita tomaattien joukkoon. Mausta koko hoito halkaistulla valkosipulinkynnellä (tämän voi myös jättää laittamatta), kunnon plöräyksellä oliiviöljyä, suolalla&pippurilla sekä joukkoon revityillä basilikanlehdillä. Sekoita ja anna seistä kunnes pasta on kypsää.

Sillä aikaa kun pasta kiehuu, voi aperitiiviksi nauttia hieman oliiveja ja
loput pehmeänmakuisesta Pecorella -juustosta.

4. Kun pasta on kypsää, kaada pois keitinvesi. Siirrä pasta salaattikulhoon ja sekoita muihin aineksiin. Poista valkosipulinkynnet, jos ne saattavat aiheuttaa hämmennystä jonkun lautasella. Tarkista suola, lisää tarpeen tullen vielä myös pippuria ja oliiviöljyä.

Ja sitten, pelko pois ja syömään hyvällä ruokahalulla!


sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Eräs erityinen päivä

Roomassa meitä odottaa aina oma pieni soppemme mummon eli nonnan hoivissa.

Sänky on aina saavuttuamme pedattu valmiiksi ja kylpyhuoneessa odottavat pehmeiksi silitetyt pyyhkeet ja kylpytakit. Kotitohvelit taas löytyvät paikaltaan kylpyhuoneen kaapin alta.

Muutamaan vuoteen rakas Italian-nonna ei ole kuitenkaan enää itse voinut laittaa kotia järjestykseen tuloamme varten. Nonnasta ja nonnan kodista pitää nyttemmin huolta ulkomaalainen taloudenhoitaja. Niin kuin niin monessa muussakin italialaiskodissa.

Mutta yhä edelleen nonnan koti on aina hämmästyttävän siisti. Ja valmis ottamaan meidät vastaan kuin emme olisi koskaan pois lähteneetkään.

Emmekä me koskaan kovin kauas lähde, sillä nonna kulkee mukana ajatuksissa aina. Minne ikinä menemmekään.

Siitä syystä tänään oli erityinen päivä.

Nonnan syntymäpäivä, jonka meillä oli ilo pitkästä pitkästä aikaa jakaa.

Ja miten erityinen päivä se olikaan!


Tänä erityisenä syntymäpäivänä koitti nimittäin myös se kauan odotettu päivä, kun pitkään toisistaan erossa olleet isosisko ja pikkuveli saivat viimein halata toisiaan.

Vuosikymmenien tauon jälkeen.


Ja pikkuveikka toi siskolleen tuliaisiksi lapsuudesta tuttuja rinkeleitä maitoon kastettavaksi.

Niitä jotka maistuvat anikselta ja joita isosisko rakastaa.


Ja sisarukset söivät viereisillä paikoilla niin kuin silloin lapsuudessa.

Silloin kun Italia oli vielä fasistien hallinnassa eikä tulevasta pitkästä sodasta ollut aavistustakaan.


Ja pitivät toisiaan kädestä.

Ja itkivät yhdessä

Ja nauroivat yhdessä.

Ja kertoivat tarinoita.

Ja hakivat taas toisen kättä käteensä.

Ja olivat hetken niin kuin ennen.

Vilkas ja vitsaileva pikkuveli. Herkkä ja huolehtivainen isosisko.


Kyllä. Tänään oli erityisen kaunis päivä.



Teksti löytyy täältä.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Junailua

Onko mitään kutkuttavampaa kuin matka kohti uusia seikkailuja pitkän matkan junan kyydissä?


No ei ihan heti tule mieleen. Ainakaan minulle.

Jaksan tuijottaa ohikiitäviä maisemia loputtomasti. Ja jos jostain syystä sattuisin moiseen meditaatioon hetkeksi väsähtämään, voin keskittyä vuorostaan kanssamatkustajien tarkkailuun. Tai käydä pienellä kävelyretkellä junan kahvilassa. Tai nukkua.

Junassa tunnen oloni onnelliseksi. Ja ihmeen turvalliseksi.

Ohikiitävä hetki jossain Orbetellon laguunien seutuvilla.

Tällä kertaa pääsin junailemaan matkalla kohti Italian luoteisosaa eli Genovaa, Piemonten viinialueita sekä Torinoa.

Näistä kerrassaan viehättäviksi osoittautuneista Luoteis-Italian seikkailuista tulen kertomaan enemmänkin, kunhan vain pääsen taas sinuiksi tietokoneen ja internetyhteyksientäyteisen elämän kanssa!


Mutta sitä ennen, aloitetaanpa matka ihan alusta - eli junakyydistä.

Eihän se ole kesälomamatka eikä mikään,
jos ei siellä saa syötäväkseen kirsikoita..

Lentokoneen sijaan matka taittui tällä kertaa Valkoisella nuolella (koko lailla meidän Intercity -junia vastaava menopeli), joka pysähtyy muutamalla pääasemalla matkansa varrella. Reitistä riippuen matkan kesto (mutta ei hinta) saattaa kuitenkin vaihdella. Esimerkiksi menomatkalla pysähtymisiä oli paluumatkaa tiheämpään, ja juna kulki rantaviivan tuntumassa lähes koko viisituntisen taipaleensa ajan. Kotiinpalatessa taas pysähtymiset olivat harvemmassa, ja matka taittui 3,5 tunnissa nopearaiteisen Firenze -kiepin - ja veturikuskin uskomattomien kiihdytysajojen ansiosta.

Valkoisten nuolten lisäksi Italian junaratoja kiitävät myös Punaiset- (Frecciarossa) ja Hopeiset nuolet (Frecciargento) sekä aluejunat (Regionali), joilla matkaa tehdään hyyyyvin verkkaisesti.

Junista vain Frecciarossa -luokan junat on varustettu internetyhteyksillä. Frecciabiancan teknisiin varustuksiin sen sijaan kuuluu pelkästään oman pienen (työ)pöytäkaistaleen sähköpistoke. Tietokonetta varten kannattaa Italianmatkalle muuten ihan ylipäätänsä varata kolmepiikkinen adapteri, eli se sama värkki, joka toimii mainiosti myös hiustenkuvainten liittimenä. Samainen adapteri on hyvinkin tarpeen, mikäli junassa haluaa ruokkia konetta verkkovirralla.

Dan Brownin uutuus Inferno näytti olevan kovaa valuuttaa alkukesän junamatkustajilla.

Italian vastine VR:lle on Trenitalia, jonka nettisivuilta voi näppärästi hankkia matkaliput jo etukäteen - kuten saimme iloksemme huomata. Mahtavaa edistystä! Muutama vuosi sitten Italian junaliikenteeseen astui Trenitalian monopoliasemaa uhmaamaan myös uusi kilpailija, mm. Fiatin, Ferrarin ja formuloiden seassa marinoituneen liikemiehen Luca Montezemolon esiteltyä luotsaamansa uuden junayhtiön Italon, jonka nopeat punaiset junat kattavat Trenitalian ohella erinäisiä Italian tärkeimpiä raideyhteyksiä (sen verran kuitenkin Trenitalia pistää moisille pyrkimyksille hanttiin, että esimerkiksi Roomasta Italoiden kyytiin ei pääse päärautatieasemalta Terminiltä, vaan vain Tiburtinan sekä Ostiensen "sivuasemilta").

Mitenkään merkittävästi tämä kilpailutilanne ei ole ainakaan hintoihin vaikuttanut. Junamatkustus onkin suhteellisen arvokasta lystiä, ja monesti matka taittuisi huomattavasti halvemmalla lentokoneilla (Italiansisäisillä reiteillä liikennöi useat halpalentoyhtiöt, kuten RyanAir, EasyJet, Blu-Express..). Esimerkiksi junamatkalle Roomasta Genovaan tuli hintaa 60,50€/hlö/suunta (lentsikalla olisi löytynyt lähtöjä 40€ hintaan) ja menomatka Roomasta Milanoon Freccia Rossa -junalla taas maksaisi jotakuinkin 86€ (lentokoneella parhaassa tapauksessa kympin..).

* Juna-laitureilla on muuten tavallisesti leimauslaitteet, joilla matkustajan tulisi leimata matkalippunsa ennen vaunuunnousua (nettiostojen tulosteita ei kuitenkaan ainakaan vielä tarvitse leimata). En tiedä seuraako leimaamattomuudesta sanktioita, mutta ei pieni selustanvarmistus tietenkään pahaa tee.. Konduktööri kiertää tämän lisäksi leimaamassa kaikkien matkustajien liput useampaankin otteeseen matkan aikana.

Ja ah - junassa on kyllä ihan oma ihana tunnelmansa, jolle lennot tylsine lentokenttärutiineineen jäävät ihan toiseksi! Eritoten matka Roomasta Genovaan kulkee erästä kauneimmista reiteistä ever, joten aika maisemia kuolatessa ei käy edes pitkäksi (jos vain samalle riville ei osu auringonhäikäisystä kärsivää yksilöä, joka sulkee tunteettomasti maiseman verhon taa..).

Terminiltä startatessa maisemat vaihtuvat Rooman lähiöistä (juna ohittaa myös Pietarinkirkon sen vaatimattomalta takapuolelta) Rooman pohjoispuolen hiekkarantoihin, ja sitten satamakaupunki Civitavecchian risteilijöihin. Toscanan rantaviivalla juna kiitää ohi Orbetellon laguunien, tiheiden merimäntymetsien ja Maremmana -lehmien, joista saadaan yksi herkullisimmista pihveistä, Bistecca alla Fiorentina (Firenzeläinen pihvi). Pisan jälkeen alkavat sisämaan puolella kohoilla vuoret, joilta on louhittu marmoria ja sen "köyhän miehen" versiota, kalkkikivi travertinoa. Ja noin tuntia ennen Genovaa alkaa juna kaarrella ihan rantaviivan tuntumassa, ja kiviset rannat, Genovan satamaa lähestyvät tankkerit sekä ääretön meri kulkevat päättymättömänä filminä ikkunan ulkopuolella.

Ja jos kaikelta tältä nähtävältä ja koettavalta raaskii hetken ummistaa silmänsä, voi junan kahvilaan poiketa espressohömpsyille tai vaikka pastalle (totuuden nimissä täytyy tietysti mainita, että junan pastat taitavat olla ihan basic einestavaraa..), jos myös ruumis alkaa matkan varrella kaivata muutakin, kuin tätä runsain mitoin annosteltua sielunravintoa.

Junan pystybaarin kahvit nautitaan kertakäyttökupeista.

Junat Roomasta Genovaan lähtevät Rooman päärautatieasemalta Terminiltä.
*monet kaukojunat pysähtyvät myös Tiburtinan sekä Ostiensen asemilla, joille pääsee sinisellä B-linjan metrolla.

Genovan päässä matkalaista odottaa kaksi asemaa, Brignole sekä päärautatieasema Principe. Brignole on lähempänä kaupungin keskustaa, Principe taas palvelee parhaiten sataman alueelle matkustavia.

Buon viaggio!

Tämän juna-aiheisen kappaleen kanssa Italia on muuten käynyt piipahtamassa Euroviisuissa 80-luvun alkupuolella.

Teksti löytyy täältä.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Pää pilvissä

Jo näin varhaisessa vaiheessa kesää koitti sitten se päivä kun sai lompsahtaa lomalle.

Ja tällaisessa kahden kulttuurin perheessä se yleensä tarkoittaa sitä, että suuntana on jomman kumman juuret. Italiassa asuessa lomalla lähdettiin aina Suomeen. Nyttemmin kaikki tiet taas vievät kesälomilla Roomaan.

Niin tälläkin kertaa.

Hyvästi jäivät siis vihreät niityt, uudet perunat&silli, rantasaunat ja grillimakkarat.

Ja tervetulleeksi toivotettiin melonit, aprikoosit, kirsikat, crattachecche, TIIKERIhyttyset (näin villillä nimellä "zanzara tigre" kutsutaan näitä paikallisia äänettöminä iholle hiipiviä verenimijöitä) ja hiekkarannat. Ja Italian tämänvuotinen kesä runsaine sateineen ja viileine ilmoineen.

Kesälomalaisten iloksi aurinko tosin salli näyttäytyä pitkästä aikaa lämpivänä ja hellivänä (pahoittelut - taisimme tuoda sen hetkeksi mukanamme..) heti Italiankorkeudelle yllettyämme. Matka Helsingistä aina Kroatiaan asti nimittäin taittui huolestuttavan sakean pilvimassan yllä.

Tai näin minulle kerrottiin.


..olinhan saanut kerättyä riittävästi rohkeutta katsoa ikkunasta ulos vasta siinä vaiheessa, kun sinisenä kohtava Adrianmeri oli ylitetty ja alapuolella siinsi Italian rantaviiva.

Näin. Lentopelkoiselle löytyi sitten siippa sopivasti pienen lentomatkan päästä..

Tosin, onhan näin huomattavasti parempi, kuin jos sydän olisi jäänyt vaikkapa Argentiinaan tai Australiaan. Vai mitä siellä maailman toisella laidalla nyt onkaan.


Kun tuskien taival alkoi olla jo päätöksessään, alapuolella levittäytyvät Pomezian rannat, jotka ovat roomalaisten ahkerassa kesäkäytössä Ostian ohella.

Tuo tumma metsäinen maapala tuolla etäämmällä on muuten Castelporzianon luonnonpuisto, jonka alueella sijaitsee myös yksi presidentin virka-asunnoista. Ja jonka muutaman kilometrin rantaviiva on vain presidentin henkilökunnan käytössä.

Ihan kiva bonus niinä rantapäivinä, kun koko Rooma ja sen lähialueet änkeää meren äärelle (sain ilon ja kunnian sen kerran, eräänä hikistäkin hikisempänä elokuun päivänä kokea).


Turvallisesti perille päästyä loma oli tietysti virallisesti kilistettävä käyntiin aperitiiveillä. Aperol -mojito oli terassin uusi kesädrinkkituttavuus.

Mojiton tyyliin drinkkiin tuli tietysti ruokosokeria, limea, minttua sekä jäämurskaa ja kosteutuksesta pitivät huolta Aperol ja soodavesi.


Iltahuikopalaksi masut ahdettiin (liian!) täyteen take-away pizzaa. Tässä kierroksella tonnikala-kirsikkatomaatti ja - harvinaista kyllä - oregano sekä bufalamozzarella-munakoiso -pizzat.

Sitten koittikin pienimuotoinen kooma sekä hyvästien heittäminen näille maisemille. Aamulla juna kuljettaa kohti sateista pohjoista pienelle seikkailulle..!


Aurinkoista viikonloppua!


Teksti löytyy myös täältä.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Suvisalaattia

Kun kesäloman alkamiseen on enää muutama päivä, ja rannalle pääsen parhaassa tapauksessa jo viikonloppuna, on aika aloittaa kropan muokkaus lomakuntoon syömällä enemmän salaattia ja vähemmän pastaa.

Näin hyvissä ajoin. Samaan tapaan kuin matkalaukkujen pakkauksen kanssa. Jos kentällä pitää olla aamulla klo 6.30, hyvä aika pakkauksen aloittamiseen on klo 23.

No, näin ei ainakaan iske lomastressi.

Tai ainakin se on hyvin lyhytkestoista lomastressiä.

Ja ajoittain hyvinkin intensiivistä sellaista. Varsinkin kun puolen yön tietämillä huomaa, että jotain tärkeää olisi pitänyt muistaa ostaa Suomesta mukaan.

No mutta, mitäs me pienistä. Sitä paitsi italialaismassat miehittävät rannat tupasen täyteen vasta elokuussa. Näin hyvissä ajoin lomaillessa onkin ainakin se hyvä puoli, että saattanen löytää rannalta paikan, jossa tilaa ympärillä on hyvinkin useampia metrejä eikä kukaan ole katsomassa mitä sieltä maximekon alta paljastuu.

Note to self. Muista ostaa maximekko.

Toivottavasti näin off-seasonina sieltä rannalta kuitenkin löytyy keittiömestari, joka friteeraa lounastani varten mustekalarenkaita..

Muutenhan tämä salaatinsyönti menisi vähän niin kuin hukkaan.

Paitsi että ei.

Tämä työkaverin esittelemä kivasti keventävä salaatti nousi työpaikan lounashittituotteeksi viime kesänä. Ja ollakseen jotain näin terveellistä ja pinkeää, se myös maistuu ihan ältsin hyvältä!


Anna-Bananan antioksidanttinen suvisalaatti
kaalia
avokadoa
fetaa
lipstikkaa/persiljaa
sitruunanmehua
suolaa&pippuria
oliiviöljyä


Tämä on myös ah, niin ihanan helppo tehdä! Kas näin.

Leikkaa kaali ohuiksi siivuiksi ja pilko sekaan avokado ja feta. Lopuksi lisää joukkoon hienonnettu lipstikka tai persilja (eikä hätää jos näitä ei tähän hätään löydy - ilmankin pärjää!).

Mausta suolalla, oliiviöljyllä ja sitruunanmehulla. Ja ripsauta joukkoon vielä pikkaisen mustapippuria.

Buon pranzo!


Tässä vähän rantafiiliksiä ihanasta Dino Risin I Mostri (Hirviöt) -klassikkoelokuvasta.

Tämän "Latin lover" -pätkän ymmärtää muuten mainiosti ilman käännöstäkin (ja ranskankielentaitojakin voi samalla mukavasti verestää)!

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Carbonaran uudet vaatteet

Tsihii! Alkaa ihan hihityttää tämä olemisen sietämätön keveys näin kauniilla säällä! Ja auringossa virnistellessä sitä ymmärtää taas erinomaisen hyvin miksi italialaiset ovat niin kovin hyväntuulista sakkia (ainakin maineeltaan) - pikku paisteessa vain on niin helppo hymyillä!

Vähän minua saattaa hymyilyttää myös lähenevä kesäloma. Italia siellä jo valmistautuu saapumiseemme  vaihtamalla ilmanalaa pikku hiljaa kohti kesäisempää (tai ainakin parempi olisi!). Sillä Italiassa, kuten muuallakin etelämmässä Euroopassa, ollaan elelty ihan historiallisen viileää ja huonosäistä toukokuuta - eli sellaista tavallista suomalaista (alku)kesää.

Ja jos auringon ei vain jostain syystä ole luotu paistamaan samanaikaisesti sekä siellä että täällä, niin olkoon se sitten Suomessa. Kyllähän ME sen piiiitkän ja pimeän talven kärvisteltyämme takuulla enemmän ansaitsemme - ja tarvitsemme!

Kesän kunniaksi päätin pukea myös carbonaran vuodenaikaan sopiviin hepeniin korvaamalla pancettan roomalaisilla minikesäkurpitsoilla (joihin kasvaa myös herkullisia kukkia).


Carbonara kesäkurpitsoista (2 hengelle)

1/2 kesäkurpitsa (jos siis kyseessä semmoinen suomalaisenkokoinen yksilö)
1 valkosipulinkynsi
1 TUORE kananmuna
1 dl parmesanraastetta
mustapippuria&suolaa maun mukaan
oliiviöljyä

200g pitkää pastaa (spaghetti, linguine)
kourallinen karkeaa suolaa pastaveteen (HUOM! muista ottaa lasillinen keitinvettä talteen)


1. Laita valkosipulinkynsi kuullottumaan hiljalleen runsaassa öljyssä (pannun pohja voi olla peitossa kauttaaltaan) paistinpannulla.

2. Pese ja kuivaa kesäkurpitsat. Leikkaa kurpitsat siivuiksi. Jos (ja kun) kurpitsat ovat isoja, voi olla hyvä puolittaa siivut ja poistaa hieman myös siemenosaa, joka helposti muuttuu pannulla soossiksi.

Näissä pikkiriikkisissä roomalaiszucchineissa on melkein olematon siemenkota.
3. Kun kesäkurpitsat on siivutettu ja valkosipuli saanut pintaan kullankeltaisen värin, poista kynsi pannulta ja laita kesäkurpitsat öljyyn ruskistumaan. Lämpötilaa saa olla sen verran, että pannu porisee, muuten kypsennykseen menee pitkä tovi. Lisää hieman suolaa ja sekoita varovasti silloin tällöin.

4. Laita pastavesi kiehumaan. Vatkaa pienessä kulhossa haarukalla kananmuna, lisää joukkoon parmesan ja mustapippuria.

5. Kun kesäkurpitsat ovat pehmenneet ja saaneet väriä pintaan ja pasta on kypsää, ota lasillinen keitinvettä talteen ja kaada loppu keitinvesi pois. Kaada kattilaan pastan päälle sitten kesäkurpitsat öljyineen sekä kananmuna-juusto -seos ja sekoita. Lisää tarpeen tullen hieman keitinvettä notkeuttamaan tilannetta.

HUOM! Kananmunaa ei enää tässä vaiheessa kypsennetä keitinlevyn päällä, vaan lämmin pasta kypsentää kananmunaa juuri tarvittavan verran.

6. Annostele pasta lautaselle, raasta päälle hieman parmesaania ja ripottele makusi mukaan pippuria - ja käy sitten rullailemaan spaghetteja sopiviksi suupaloiksi!

Buon appetito!


Kesän ja kesäkuun kunniaksi pitää soittaa tietysti yksi kaikkien aikojen suosikkikesäkappaleista. Spero che vi piaccia!


Teksti löytyy täältä.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Hullu sydän ei syki enää

Tämän viikon viihdemaailman suru-uutisena kantautui tieto, että Italian oma Elvis, Ciaccin Antonio, joka paremmin laulaja Little Tonyna tunnettiin, on siirtynyt esikuvansa tavoin pilvenreunalle kitaroimaan.

Viimeiselle matkalleen laulajan saattelivat torstaina ystävien, työtoverien ja fanien lisäksi laulajan viisi punaista Ferraria. Hautajaisia varten kirkon läheisyyteen oli pystytetty myös valkokangas, josta kirkon ulkopuolelle jääneet saattoivat seurata toimitusta.

Kyseessä oli siis italialaisen musiikin suurmies - ja meille suomalaisille todennäköisesti varsin tuntematon italialainen suuruus.

60-luvulla uransa huipulla laulanut Little Tony on kuitenkin takuulla yhden meillekin tutun kappaleen isä.


..Minkä lisäksi miehen pitkälle uralle on mahtunut myös seuraavia hauskoja sattumia:

Musicarello -nimellä kutsutuissa elokuvissa esiintyminen.
* musicarellot olivat oman aikansa musiikkivideoita ja näppärän viihdyttävä keino mainostaa artistien uusimpia levyjä. Suurimmat laulajatähdet esiintyivät omissa elokuvissaan, joiden köykäistä tarinaa rytmittivät musiikkipalat uudelta levyltä.

Teksti Il ragazzo col ciuffo (Heittolettinen kundi) -lauluun löytyy täältä. Laulu oli mukana elokuvassa Riderà.

Sekä tunnusmusiikin laulaminen lapsuuteni lempiohjelmaan Lemmenlaivaan.
* niin hieno kuin alkuperäinen englanninkielinen Lemmenlaivabiisi olikin, Italiassa siitä piti tehdä tämänkuuloinen ihan OMA versio.


Cuore matto (Hullu sydän) on kuitenkin se laulu, jonka myötä Little Tony on jättänyt jälkensä maailmaan myös Italian ulkopuolella.

Kapaleen italiankielisissä sanoissa ei tietenkään mene mitkään hermot, vaan sydän on pikkaisen sekaisin, kun tyttö lähtee toisen matkaan (teema joka italialaisessa musiikissa toistuu ja toistuu ja toistuu... mitä täytyy välillä aina ihan ihmetellä!).

Tämä ballo scatenato (villi tanssi) saatelkoot meidät tämän lukuisten juhlien värittämän lauantai-illan huumaan.

Buon weekend!
Teksti löytyy täältä.