Oodi cornettolle

Yksi suurimmista sopeutumisvaikeuksista Suomeen muutossa liittyi aamupalaan. Roomassa aika moni aamu käynnistyi cappuccinolla ja cornettolla, ihan rauhassa kotosalla tai nopeasti seisaaltaan baarissa, mutta Suomessa tuosta tavasta on ollut vaikea pitää kiinni.

Olemme roudanneet lentokoneessa kymmeniä tuoreita cornettoja Italiasta kotipakastimeen, tsekanneet kaikki pakaste-, purkki- ja paistovalmiit vaihtoehdot sekä kauppojen ja tietysti erinäisten kahviloiden tarjoamat tuoreet sarvet. Vaikka (jos) budjetti antaisikin myöten ulkonasyödyt aamupalat, ei tulos olisi kuitenkaan sama. Italialaiset cornettot ovat makeita, ei suolaisia, kuten Suomessa suositut voisarvet.

Tästä syystä olemme myös heittäytyneet niinkin epätoivoisiin tekoihin kuin cornettojen leipomiseen ihan omin kätösin. Epätoivoisiin siksi, että taikinaan leivottavan voin käsittely on juurikin niin haastavaa kuin mitä meitä koti-cornettaroja on varoiteltu. Ja juuri oikeanlaisessa taikinassakin on vielä pikkaisen hakemista.

Emme kuitenkaan anna periksi. Joku päivä tuhottu keittiö, vaivaamiseen vuodatettu hiki ja kauhunväreet voin työntyessä taikinan läpi maksavat itsensä takuuvarmasti takaisin.

Ja vaikka nämä nyt eivät ihan täydellisiä vieläkään ole, niin alkaa ne olla jo tosi nättejä. Ja aika ältsin hyviäkin..